Laatokan rantamaat siirtyiv\u00e4t Ruotsille Stolbovan rauhassa vuonna 1617. K\u00e4kisalmelaiset saivat oikeuden rakentaa ja ostaa laivoja. Kaupan m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ei ole s\u00e4ilynyt tietoja. Etel\u00e4\u00e4n vietiin l\u00e4hinn\u00e4 tervaa ja voita ja sielt\u00e4 tuotiin suolaa ja muun muassa tupakkaa. Laatokalta tehtiin kaupparetki\u00e4 Nevanlinnan lis\u00e4ksi ainakin Tukholmaan ja Saksaan. Vuosisadan lopulla Laatokan alusten omistus keskittyi Impilahden rannikolle.
\nStolbovan rauhan my\u00f6t\u00e4 sek\u00e4 Ruotsi ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4 rakensivat sis\u00e4vesille laivastojaan, joissa oli kymmeni\u00e4 erityyppisi\u00e4 aluksia.
\nLaatokalla kulki laivoja my\u00f6s Nevanlinnasta ja Aunuksesta. Ne kuljettivat p\u00e4\u00e4asiassa tervaa etel\u00e4\u00e4n ja suolaa pohjoiseen.
\nEnnen purjelaivakautta pitki\u00e4 kuljetusmatkoja tehtiin ainakin Saimaalla yksityisten omistamilla kolmi- tai viisihankaisilla veneill\u00e4, joissa oli kajuuttoja ja purjeita. Valtio velvoitti pit\u00e4j\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n pit\u00e4j\u00e4nveneit\u00e4 virallisia kuljetuksia varten. On arvioitu, ett\u00e4 n\u00e4iden veneiden tyyppi saattaa periyty\u00e4 viikinkiajalta. My\u00f6hemm\u00e4t kirkkoveneet pohjautuivat n\u00e4ihin pit\u00e4j\u00e4veneisiin.<\/p>\n
Laatokan ja yleisemminkin Viipurin l\u00e4\u00e4nin talonpoikaispurjehdus oli pitk\u00e4\u00e4n kotitarvepurjehdusta. Sill\u00e4 hankittiin omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tarvikkeita, joita ei itse pystytty tuottamaan. Talonpoikaisaluksilla vietiin Laatokankin rantamilta maa- ja mets\u00e4talouden tuotteita myyt\u00e4v\u00e4ksi Pietariin. Merenkulku ei ollut pitk\u00e4\u00e4n aikaan itsen\u00e4inen elinkeino, vaan laivojen omistajat olivat tyypillisesti my\u00f6s maanviljelij\u00f6it\u00e4. V\u00e4hitellen alukset alkoivat merkit\u00e4 my\u00f6s yritystoimintaa, kun laivoilla kuljetettiin muitakin kuin omia tuotteita. Laivureista tuli v\u00e4hitellen my\u00f6s v\u00e4litt\u00e4ji\u00e4 ja myyji\u00e4 rahdinkuljetusten kasvaessa. Maaseudun henkikirjoihin laivurin nimike ilmestyi 1800-luvun loppupuolella.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/kakisalmimuseo.fi\/wp-content\/uploads\/2026\/05\/talonpoikaislaiva-Olhavanjoella-1.jpg?resize=750%2C422&ssl=1\")
Usein laivat olivat yhteisomistuksessa suurten riskien ja vaadittavien p\u00e4\u00e4omien takia. Laivanvarustajat olivat usein talollisia, ja naapurien ja sukulaisten yhteisomistukset olivat tavallisia. Toisin kuin Suomenlahdella, Laatokalla laivan omistajat olivat vain harvoin laivan p\u00e4\u00e4llik\u00f6it\u00e4.<\/p>\n
Talonpoikaisalukset olivat t\u00e4rkeit\u00e4. Niiden avulla pystyttiin parantamaan maanviljelyn ja karjanhoidon kannattavuutta. 1700-luvulla Ven\u00e4j\u00e4 perusti Laatokan etel\u00e4rannoille useita telakoita. Niiden kautta Laatokan aluksiin tuli hollantilaisia vaikutteita ja j\u00e4rvelle syntyi uusi laivatyyppej\u00e4, esimerkiksi soima eli donskotti ja kaljotti. 1700-luvulla Laatokalla alkoi kulkea yh\u00e4 suurempia laivalasteja, kun Pietariin vietiin Ruskealan marmoria ja sahojen tuotteita L\u00e4nsi-Eurooppaan.
\nSeuraavalla vuosisadalla etel\u00e4\u00e4n vietiin sahatavaran lis\u00e4ksi parkkia eli pajunkuorta, p\u00e4reit\u00e4, kivi\u00e4, halkoja, kalaa ja voita. Suuri osa tuonnista oli viljaa ja suolaa, mutta my\u00f6s monenlaiset tarve-esineet alkoivat t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 laivoja.
\nViipurin l\u00e4\u00e4niss\u00e4 oli vuonna 1842 yhteens\u00e4 422 laivaa. Niist\u00e4 Laatokalla oli 64. Laivojen lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 oli suuri, mutta ne olivat pienempi\u00e4 kuin L\u00e4nsi-Suomessa. Laatokalla alusten m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli v\u00e4hentynyt 1830-luvulla. Laatokan laivat olivat l\u00e4hinn\u00e4 Jaakkimassa, Kurkijoella, Salmissa, Impilahdella ja Sortavalan maalaiskunnassa.<\/p>\n
Laatokka oli t\u00e4rke\u00e4 rahtien ja kaupan kuljetuksen v\u00e4yl\u00e4 1830-luvulta eteenp\u00e4in. Suurin osa aluksista oli purjeveneit\u00e4 ja lotjia. Saimaan kanavan valmistuminen vuonna 1856 siirsi paljon liikennett\u00e4 Saimaalle. Savon ja Suomenlahden v\u00e4linen liikenne siirtyi pois Laatokalta. Laatokalla lasteissa sahateollisuuden tuotteet olivat p\u00e4\u00e4osassa vuosisadan loppupuolelta l\u00e4htien.<\/p>\n
H\u00f6yryll\u00e4 1850-luvulta<\/strong><\/p>\n Laatokalla merenkulun merkitt\u00e4v\u00e4 muutos tapahtui 1850-luvulla, kun purjeista siirryttiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00f6yry\u00e4. Ensimm\u00e4isen\u00e4 liikenteen aloitti pietarilainen siipirataslaiva Pjotr Velikiij (Pietari Suuri), joka kulki Pietarin ja Petroskoin v\u00e4li\u00e4 ja pist\u00e4ytyi my\u00f6s Konevitsassa, Valamossa ja Sortavalassa. H\u00f6yryn my\u00f6t\u00e4 alukset pystyiv\u00e4t noudattamaan aikatauluja eiv\u00e4tk\u00e4 olleet riippuvaisia tuulista. Se muutti merenkulun perusteellisesti. H\u00f6yrylaivat vaativat my\u00f6s suurempia p\u00e4\u00e4omia, mik\u00e4 johti uudenlaisten yritysten perustamiseen.<\/p>\n Suomalaiset liikemiehet hankkivat vuonna 1859 Englannista Walamo-aluksen, jossa oli h\u00f6yrykoneen py\u00f6ritt\u00e4mien siipirattaiden lis\u00e4ksi apupurjeet. Rauta-ratas-h\u00f6yry-laiwa, kuten sit\u00e4 lehdiss\u00e4 nimitettiin, kuljetti reittiliikenteess\u00e4 sek\u00e4 matkustajia ett\u00e4 rahtia Sortavalan ja Pietarin v\u00e4lill\u00e4 ja poikkesi ainakin P\u00e4hkin\u00e4linnassa, K\u00e4kisalmessa, Konevitsassa ja Valamossa. Walamo oli 48 metrin pituinen ratash\u00f6yrylaiva ja saman yhti\u00f6n hieman my\u00f6hemmin hankkima Ladoga 41,5 metri\u00e4 pitki\u00e4 propellih\u00f6yrylaiva.<\/p>\n Sortavala ja Salmi v\u00e4linen h\u00f6yrylaivaliikenne vuonna 1866.<\/strong><\/p>\n Vuonna 1866 Laatokalla oli kolme h\u00f6yryalusta. Isompia purjealuksia 84 oli yhteens\u00e4. Salmissa oli 36, Impilahdessa 30, Sortavalassa 14, Hiitolassa 3 ja Sakkolassa 1 alus. 1800-luvun viimeisill\u00e4 vuosikymmenill\u00e4 ja 1900-luvun alkupuolella ennen Suomen itsen\u00e4istymist\u00e4 Laatokalla toimi useita laivayhti\u00f6it\u00e4, joilla oli lukuisia laivoja. Reittiliikenne oli vilkasta pit\u00e4jien v\u00e4lill\u00e4. Erityisen vilkas liikenne oli Valamon luostariin, jonne matkustajia tuli sek\u00e4 Pietarista ett\u00e4 Karjalasta. Sortavalasta s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 laivaliikennett\u00e4 oli muun muassa Salmiin, L\u00e4skel\u00e4\u00e4n, Janaslahteen sek\u00e4 Pitk\u00e4rantaan.<\/p>\n Suomen itsen\u00e4istytty\u00e4 Laatokan vesiliikenne muuttui. Aktiiviset yhteydet Pietariin sek\u00e4 Nevan kautta Suomenlahdelle hiljeniv\u00e4t. Suomalaisten paikkakuntien v\u00e4lill\u00e4 oli vilkastakin laivaliikennett\u00e4.<\/p>\n Vallankumous siirsi tavarat rautateille<\/strong><\/p>\n Rautatieverkon laajeneminen, Suomen itsen\u00e4istyminen ja Ven\u00e4j\u00e4n vallankumous siirsiv\u00e4t ison osa rahtiliikenteest\u00e4 kiskoille. Liikennett\u00e4 haittasivat Nevan mataluus, Pietarin sillat ja neuvostoviranomaisten toiminta. Kauttakulku v\u00e4heni nopeasti 1930-luvulla. Vuonna 1938 aluksia kulki en\u00e4\u00e4 75.<\/p>\n Laatokan vesiliikenne pohjoisesta etel\u00e4\u00e4n oli Suomen itsen\u00e4istymisen j\u00e4lkeen l\u00e4hes yksinomaan rahtiliikennett\u00e4. Turistimatkat Suomesta Pietariin ja Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 Valamoon loppuivat.<\/p>\n Maailmansotien j\u00e4lkeen Laatokan laivoista suurin osa j\u00e4i Laatokalle.<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Jo kivikaudelta l\u00e4htien Laatokka on ollut osa monipuolista vesitieverkostoa, jota pitkin kuljettiin Vienanmeren, Laatokan, Saimaan, P\u00e4ij\u00e4nteen, Inarinj\u00e4rven, Pohjanlahden ja Suomenlahden v\u00e4lill\u00e4. Reittej\u00e4 k\u00e4ytettiin niin talvella kuin kes\u00e4ll\u00e4kin pyynti- ja kauppamatkoilla. Niit\u00e4 pitkin ovat kulkeneet ihmiset, tavarat kuin kulttuurikin Kalliomaalausten perusteella on arvioitu, ett\u00e4 varhaisimmat veneet olivat nahkaveneit\u00e4, mutta niist\u00e4 ei […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":6541,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_feature_clip_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_post_was_ever_published":false},"categories":[58],"tags":[],"class_list":["post-6540","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-laatokka"],"yoast_head":"\n
\nLaatokan h\u00f6yrylaivojen parasta aikaa oli 1870-luku. Uudet yritykset teettiv\u00e4t aluksia Laatokan ja muun Suomen telakoilla ja ostivat varsinkin h\u00f6yrylaivoja ulkomailta. Laivanrakennusta oli varsinkin Impilahdella, Sortavalan maalaiskunnassa ja Salmin pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4. Junayhteyksien nopeutuminen ja Laatokan pohjoisrannan taloudellisen aseman heikentyminen suhteessa nopeasti kehittyneeseen Kannakseen verrattuna v\u00e4hensi Laatokan laivaliikenteen merkityst\u00e4.<\/p>\n
\nSuomen ja Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 oli sotatila vuosina 1918 \u2013 1920 ja vesiliikenne Nevan kautta oli keskeytyksiss\u00e4. Tarton rauhansopimuksessa vuonna 1920 sovittiin kauttakulusta Suomenlahden ja Laatokan v\u00e4lill\u00e4. Liikenne alkoi vasta kes\u00e4ll\u00e4 1923. Tuolloin Nevaa kulki 201 suomalaista alusta. Vuonna 1928 aluksia kulki 701. Niist\u00e4 484 oli h\u00f6yryalusta, 2 moottorialusta ja 215 proomua. Tyhj\u00e4n\u00e4 kulki 349 ja lastissa 352 alusta. Laatokalle tuotiin kivihiilt\u00e4, suolaa, kappaletavaraa, kivi\u00e4, kalkkia ja glaubersuolaa. Suomenlahdelle vietiin varsinkin sahattua puutavaraa ja propseja. Jonkin verran kuljetettiin halkoja ja fajanssia. Vienti oli 104\u00a0000 tonnia ja tuonti vajaat 22\u00a0000 tonnia.<\/p>\n