Lännen ja idän kirkkojen vaikutus ja hengellinen hallinta Käkisalmessa riippui vahvasti kahden keskenään vallasta taistelleen valtion, Ruotsin ja Novgorodin/Venäjän, voimasuhteista. 1200-luvun lopussa Ruotsi ei ollut vielä ennättänyt ulottaa valtaansa Karjalaan ja Käkisalmeen, mutta kolmannen ristiretken jälkeen 1294 ruotsalainen sotajoukko saapui Käkisalmeen ja valloitti linnan. Jo seuraavana vuonna novgorodilaiset riistivät linnan takaisin itselleen. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 tapahtui ensimmäinen merkittävä Karjalan poliittinen ja samalla uskonnollinen jako, jonka vaikutukset näkyivät myös hengellisessä elämässä, ja joka aiheutti ristiriitoja kristillisten, länsimaisen ja ortodoksisen, kirkon välillä.

Luterilaiset kirkot

Käkisalmen luterilaisen seurakunnan alkuvuotena pidetään joko vuotta 1580 tai 1611. Ensimmäisen Ruotsin miehityksen aikana 1580-1597 linnan alueelle rakennettiin kellotapuli (1584). Neljä vuotta myöhemmin alettiin rakentaa puukirkkoa, joka valmistui noin 1591. Seurakunta sai oman papinkin. Seuraavina vuosikymmeninä tuli tuhosi kirkkoja.

Vuonna 1692 vihittiin Käkisalmen linnankirkko, joka oli kivikirkko ja siten harvinaisuus ja kaupungin ylpeys. Kirkon itäpuolelle rakennettiin myös puinen kellotapuli, jossa oli kirkonkellotkin.

Suuri Pohjansota, eli ns. Isoviha puhkesi 1700 ja pian Käkisalmi joutui mukaan sotaan. Pietari Suuri valloitti Käkisalmen 1710, jolloin vuonna luterilainen kivikirkko oli annettava kreikkalaiskatoliselle kirkolle, joka käytti sitä aina 1830-luvulle asti. Luterilaisia jumalanpalveluksia pidettiin tilapäissuojissa.

Uudenkaupungin rauha solmittiin vuonna 1721. Uusi raja asettui jotakuinkin nykyisen rajan mukaisesti. Ruotsi joutui luovuttamaan Venäjälle Käkisalmen läänin eteläosan, Inkerinmaan, Viron, Liivinmaan ja läntisen Karjalankannaksen. Ruotsin alueeseen Suomessa jäi vain entisen Käkisalmen läänin pohjoisosa. Molempien maiden alueille turvattiin mm. alueiden asukkaille näiden oma uskonto. Pietarin hiippakunta hoiti tuolloin Käkisalmen kreikkalaiskatolisen seurakunnan asioita.

Uuden linnan 1681 rakennettu ja 1692 vihitty Käkisalmen linnakirkko oli kaupungin ensimmäinen luterilainen kirkko.

Menetetyn kirkon tilalle oli luvattu rakentaa uusi kirkko. Päätös kirkon rakentamisesta tehtiin vasta 1750-luvun puolivälissä alueelle, jonne kaupunki oli vähitellen muotoutumassa. Tunnetun kirkonrakentajan, Tuomas Suikkasen työn tuloksena valmistui vuonna 1759 kaunis, sopusuhtainen ristikirkko, joka omistettiin Pyhälle Andrealle. Se tuli käkisalmelaisille tutuksi ja rakkaaksi. Kirkkoa somistivat muutamat vanhat ja arvokkaat öljymaalaukset, mm. B. Godenhjelmin maalaama alttaritaulu, joka siirrettiin myöhemmin uuteen kirkkoon. Kauniit kattokruunut ja aikanaan arvokkaat urut olivat paikkakunnan hyväntekijän, kreikkalaiskatolisen Audotja Andrejevin lahjoituksia. Urut valmisti J.A. Zachariassen v 1889. Kirkko oli loppuun asti lämmittämätön.  

Vuonna 1759 valmistunut puinen ristikirkko.

Sisäkuva Vanhasta ristikirkosta.

Kirkon lähellä olleen tapulirakennuksen suunnittelijaksi on arveltu italialaista Carlo Francesco Bassia, joka työskenteli Engelin Intendenttin konttorissa.  Puinen kellotapuli valmistui vuonna 1824 ja siellä oli kaksi kookasta kirkonkelloa. Toinen, teräksestä tehty oli valmistettu Bochumissa Saksassa 1897 ja toinen pienempi, kellopronssista valettu Waldain kaupungissa Venäjällä 1877. Isommassa kellossa oli kirjoitus:” Kaikki, joilla henki on, kiittäkää Herraa, hallelujaa. Ps. 150:6”. Myöhemmin kirkonkellot siirrettiin uuden kirkon torniin. Kaupungin ja maalaiskunnan väkiluvun kasvaessa kirkkokin alkoi tuntua ahtaalta ja sen kunto rapistua. Uutta kirkkoa ei kuitenkaan saatu. Vanhaa kirkkoa korjattiin ja käytettiin 150 vuotta, kunnes venäläiset polttivat sen peräytyessään 1941.

Uutta kirkkoa suunniteltiin vuosia, ja viimein vuonna 1928 hyväksyttiin Armas Lindgrenin suunnitelma. Uusi kivikirkko vihittiin käyttöön 14.12.1930. Vihkimisen toimitti Viipurin hiippakunnan piispa Erkki Kaila. Uuteen kirkkoon siirrettiin vanhasta ristikirkosta B. Godenhjelmin maalaama alttaritaulu, Audotja Andrejevnan lahjoittamat urut ja molemmat kirkonkellot vanhan kirkon tapulista.  Vuonna 1937 kirkkovaltuusto hankki kirkkoon uudet urut. Urut suunnitteli taiteilija Venni Kuosma, ja ne valmisti Kangasalan urkutehdas. Uruissa oli 32 äänikertaa. Uuden kirkon saarnatuolia koristivat Albin Kaasisen veistämät apistolien patsaat.

Kun uusi kirkkokin osoittautui vähitellen liian ahtaaksi, käytettiin vanhaa rukoushuonetta, joka peruskorjattiin 1937 seurakunnan tarpeisiin. Kirkko kärsi pahoja vaurioita sota-aikana.

Viimeiseksi kirkkoherraksi jäi Niilo Aatos Mustala, joka vuonna 1933 valittiin virassa vuodesta 1896 toimineen Konstantin Helénin seuraajaksi.

Monia sakraaliesineitä ja tekstiilejä pelastettiin sodan jaloista Suomeen. Myös alkuaan Käkisalmen vanhan ristikirkon Petter Langin ”Viimeinen tuomio” -niminen alttaritaulu ja sekä Vanhassa että Uudessa kirkossa ollut Berndt Abraham Godenhjelmin 1872 maalaama ”Jeesus ristillä” – alttaritaulu onnistuttiin tuomaan sodan jaloista Suomeen Lappeenrannan museoon. Valitettavasti vuonna 1972 museossa syttyi tulipalo, jossa Jeesus ristillä paloi korjauskelvottomaksi, mutta Petter Langin alttaritaulu Viimeinen tuomio pystyttiin entisöimään, tulipanon aiheuttamista vaurioista huolimatta. Vuoden 1972 palon aikana varastossa oli myös kaksi muuta alttaritaulua: Petter Bergströmin 1743 maalaama Jeesus ristillä ja seuraavana vuonna valmistunut Jeesuksen hautaaminen. Ne säilyivät tulipalolta.

Käkisalmen uusi kirkko.

Käkisalmen Rukoushuoneyhdistys perustettiin 1900-luvun alussa ja rukoushuone rakennettiin Vuori- ja Torikatujen kulmaukseen vuonna 1914. NNKY:llä oli talossa koti ja käyttöoikeus. Tila oli myös herätysliiketoiminnan ja seurakunnan poikakerhojen käytössä. Samoihin aikoihin kaupungissa oli joitakin kymmeniä lahkolaisia, laestadiolaisia ja vapaakirkkolaisia. Myös aktiivinen Pelastusarmeijan toiminta alkoi.

Verokirjassa (Hengillekirjoitettujen verokirja vatjalaisesta viidenneksestä) vuodelta 1500 mainitaan Käkisalmessa olleen kaksi kreikkalaiskatolista kirkkoa: Kristuksen ylösnousemiselle pyhitetty eli Voskresenskin kirkko ja Vapahtajan muistolle pyhitetty pitäjäkirkko eli Spaskin kirkko linnaa vastapäätä olevalla Spaskin saarella. Kolmannen kirkon arvellaan olleen linnasaarella Jegorjevskin eli Yrjön kirkko.

1740-luvulla rannalle, Vuoksen ja Laatokan yhtymäkohtaan, rakennettiin kreikkalaiskatolinen rukoushuone. Kun Laatokan vesi nousi vuosina 1805-07 poikkeuksellisen korkealle, siirrettiin pyhäkkö satamalaiturin lähelle ylös hiekkatörmälle, josta sen kupoli näkyi maamerkkinä kalastajille ja merenkulkijoille. Pyhäkkö siirrettiin ratatöiden alta vielä kerran ns. Haminan kentälle, josta rappeutunut rukoushuone purettiin 1936.

Kreikkalaiskatolinen Neitsyt Marian syntymäkirkko (1847).

Kasarmialueella ollut, luterilaisesta kirkosta kreikkalaiskatoliseksi kirkoksi muutettu kivikirkko rupesi rapistuman ja seurakunta hylkäsi sen vuonna 1836 ja se purettiin 1898. Tilalle hankittiin uusi, italialaissyntyisen, kuuluisan arkkitehdin Louis Tullius Joachim Viscontin suunnittelema, bysanttilaisvaikutteinen pääkirkko, jolla on kaksi nimeä: Neitsyt Marian syntymäkirkko ja Kristuksen syntymän kirkko. Kirkko vihittiin käyttöön 1847. Kirkkoon johti ovi sekä pohjoisesta, idästä että lännestä. Kupolissa oli 8 ikkunaa, samoin seinissä kahdessa kerroksessa, niistä alemmat ikkunat oli varustettu rautaristikoilla. Kolme uunia oli kaakelia ja kirkon lattia puusta. Kupolin sisäpuolella oli kuvattuna Herran Kaikkivaltiaan kasvot, länsipuolella Jumalanäidin taivaaseen astiminen, seinillä neljän evankelistan kuvat. Ikonostaasi oli peitetty kallisarvoisella hopeavaipalla. Kirkon merkittävimmiksi ikoneiksi mainitaan Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän ylistys sekä Pyhän Nikolaoksen pyhät kuvat. Ensin mainittu ikoni on maalattu Valamossa 1700-luvun puolivälissä ja sitä säilytetään nykyisin ortodoksisessa kirkkomuseossa Kuopiossa.

Käkisalmen kauppiaantyttären Eudokeia Andrejevin lahjavaroilla saatiin kaupunkiin rakennettua vuonna 1899-92 myös kreikkalaiskatolinen hautausmaan kirkko eli Kaikkien Pyhien muistolle. Sen suunnitteli Jac. Ahrenberg 1894. Kirkon vihkimisen suoritti 2.6.1894 Suomen ensimmäinen kreikkalaiskatolinen arkkipiispa Antoni. Kirkon viereen rakennettiin myös puuleikkauksin koristeltu rukoushuone.

Vaikka kreikkalaiskatolinen seurakunta ei ollut jäsenistöltään kovin suuri, kuuluivat siihen kaupungin vaikutusvaltaisimmat henkilöt. Heillä oli merkittävä vaikutus kaupungin kunnalliselle ja taloudelliselle kehitykselle.

Suomen kreikkalaiskatolisen kirkon itsenäisyyttä ennakoi vuonna 1892 muodostettu Suomen alueen oma hiippakunta.

Neitsyt Marian kirkkosali.

Luostarit

Verokirjan mukaan kaupungissa oli jo 1500-luvun alussa kolme luostaria. Niistä Pyhän Georgioksen naisluostarin jäännöksiä löytyi rautatien rakennustöiden yhteydessä. Luostari sijaitsi itsenäisyytemme ajan poliisilaitoksen paikkeilla. Pyhän Nikolaoksen luostari sijaitsi kaupungissa, mutta tarkkaa sijaintia ei ole pystytty paikallistamaan. Pyhän Johanneksen luostarin mainitaan rakennetun virran suuhun. Käkisalmen luostareiden päätellään olleen luostareita, eikä esimerkiksi Valamon tai Konevitsan luostareiden skiittoja.

Konevitsan luostarilla oli Käkisalmessa kiinteistö, osoitteessa Kaivokatu 3. Luostarin vanhan maatilan maita Käkisalmen Pärnän kylässä vuokrattiin ennen sotia naapuritilallisille.  Konevitsan luostarin kaupungin papisto sai kirkollisiin tehtäviin tarvittaessa apua. Igumeeni ja munkit olivat tuttu näky käkisalmelaisessa kaupunkikuvassa. Myös Valamon munkit vierailivat Käkisalmessa, joskin matka Valamosta Käkisalmeen oli merkittävästi pidempi ja myrskyn sattuessa hankalampi.

Kreikkalaiskatolinen hautausmaan kirkko (1894) sekä puuleikkauksin koristeltu kreikkalaiskatolinen rukoushuone (1863).