Kansallispuvut

Käkisalmen kansallispuvun varhaisista vaiheista tiedetään vähän, mutta jo 1700-luvun puolivälin jälkeen vanhoista perukirjoista löytyy mainintoja rahvaan käyttämistä liivihameista, joita kutsutaan hartuushameiksi. Esimerkiksi suomenkielinen hartuushame-termi on 1782 käkisalmelaisen Maria Juhontytär Tiiran perukirjassa. Kansallismuseon kokoelmissa hartuushameita on Pyhäjärveltä, Käkisalmesta, Raudusta, Sakkolasta ja Metsäpirtistä. Väritykseltään ja materiaaleiltaan ne vastaavat varhaisempia perukirjatietoja. Tutkijat pitävät todennäköisenä, että liivihame on otettu käyttöön Karjalan kannaksella valmiiksi kehittyneessä muodossa jo varhain.

Hartuushameet muuttuivat jo tuolloin, sillä niissä pitäjissä, joissa liivihame säilyi käytössä pitkään 1800-luvulle, liiviosa pienentyi ja alkoi muistuttaa olkaimia. Myös Pyhäjärven ja Käkisalmen hartuushameet muuttuivat kapeaolkaimisiksi.

Kansallispukuun kuuluu myös paita (kansallispuvun pusero), esiliina, huntu, kostuli/kostoli eli pellavainen tai pumpulinen puolipitkä päällysnuttu, sukat, kengät sekä pirtanauha. Näitä dokumentoituja puvun osia on Kansallismuseon kokoelmissa. Pukuun kuuluu myös paljinsolki, joka 1800-luvulla oli joko tinainen tai vaskinen. Vuosisadan loppupuolelta lähtien käytössä on ollut lähes ainoastaan suuria hopeisia paljinsolkia.

Kansallismuseoon on aikoinaan tuotu Käkisalmen maalaiskunnasta 19 kansallispuvun 1800-luvun erilaista osaa, joita on puettu mallinuken päälle.

Käkisalmen kansallispukua valmistettiin ahkerasti jo ennen sotia Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yhdistyksen ylläpitämässä Käsityökoulussa. Esimerkiksi 1926 tiedetään valmistuneen ainakin 14 pukua. Vuonna 1936 Käsityökoulu muuttui Kotiteollisuuskouluksi, missä kansallispukujen valmistus jatkui sotaan asti.

Käkisalmen kirkkokuoro pukeutuneena Käkisalmen kansallispukuihin.

Sodan aiheuttamien aluemenetysten vuoksi Naiskotiteollisuuskoulu siirrettiin Mikkeliin kesällä 1940. Koulun omistajana oli edelleen Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yhdistys ry. ja koulun valvonnasta vastasi Mikkelin läänin kotiteollisuusyhdistys ry. Koulun siirtymisen mukana Mikkeliin siirtyi taitava opettaja ja johtaja Vivi Savander sekä jo vuodesta 1917 opettajana toiminut Ida Autio.

Sotakorvausasioiden yms. viivytysten vuoksi koulun luovutus toteutui vuoden 1948 lopussa, jolloin Naiskotiteollisuuskoulu siirtyi omaisuuksineen Mikkelin Kotiteollisuusyhdistyksen omistukseen. Luovutusneuvotteluissa oli Maataloushallituksen edustajana Toini-Inkeri Kaukonen. Nykyisin koulu on osana Etelä-Savon ammattiopistoa.

Tiedettiin, että vuosikymmenten saatossa Käkisalmen kansallispuvusta oli vähän toisistaan poikkeavia variaatioita. Halu tarkistuttaa Käkisalmen kansallispuku ja säilyttää käkisalmelaisuutta tuleville sukupolville oli vahva, joten 1970-luvun alussa Rouvasväen yhdistys kääntyi asiassa kotiteollisuustarkastaja Toini-Inkeri Kaukosen puoleen, olihan vastuu kansallispuvuista ja niihin liittyvän perinnekulttuurin säilyttämisestä 1890-luvulta saakka Suomen Kansallismuseon ja Museoviraston virkamiehillä sekä kansallispukuja käyttävillä ja valmistavilla tahoilla.

Vasemmalla Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa oleva Käkisalmen puku vuodelta 1978, heinolalaisten Martta Lindströmin ja Leena Kemppisen kansallispuvut sekä Käkisalmi-juhlilla 2024 Leenä Kärävä-Lindgrenin ottama kuva.

Rouvasväen Yhdistys oli jo 1960-luvulta lähtien selvitellyt Käkisalmen kansallispuvusta olevia perinnetietoja ja silloin oli koottuna valmis pukukokonaisuus Käkisalmen kansallispuvuksi. Tälle puvulle haettiin Kansallismuseosta vahvistus, koska pukuja haluttiin teettää lisää. Yhdistyksen pyynnöstä Kaukonen vertasi mainittua valmista pukua alkuperäisiin, Kansallismuseossa oleviin Käkisalmen alueen aineistoihin ja totesi, että puku on pääpiirteissään oikea, mutta vaati vielä korjaamista ja täsmentämistä joissakin yksityiskohdissa. Kaukonen teki korjatun pukuselostuksen piirustuksineen osa osalta vuonna 1971. Ohjeistus on ilmeisesti vielä tarkastettu marraskuussa 1980, jolloin hän teki käsin joitakin pieniä korjauksia ja tarkennuksia.

Puvun valmistajaksi pyydettiin Mikkelin läänin Kotiteollisuusyhdistystä, jolle annettiin oikeudet puvun valmistamiseksi. Käsityökeskuksen ompeluneuvonnasta oli pukua haluavien mahdollista tilata valmis puku, puvun osa, kankaita tai muita tarvikkeita. Airi Ruhanen oli vuosikymmenten ajan Mikkelissä ompeluneuvonnan tärkein neuvonantaja ja Käkisalmen kansallispuvun asiantuntija. Vuoden 2015 jälkeen Käkisalmen kansallispuvun valmistus, ompeluneuvonta, tarvikkeiden ja tarvikepakettien myynti loppui ja Piikkopuoti, joka palveli asiakkaita, lopetti toimintansa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Käkisalmen kansallispukua ei valmisteta tällä hetkellä eikä sen tarvikkeitakaan ole saatavissa. Tilanteen korjaamiseksi Rouvasväen yhdistys yhdessä Käkisalmi-säätiön kanssa on jättänyt joulukuussa 2020 Suomen kansallispukukeskukselle pyynnön Käkisalmen kansallispuvun tarkistamisesta, mikä mahdollistaisi puvun kaupallisen teettämisen sekä tarvikepakettien ostamisen.

Sodan jälkeen Heinolaan muutti suuri joukko käkisalmelaisia evakkoja. Heidän joukossaan oli aktiivisia henkilöitä ja taitavia kädentaitajia, jotka tilasivat tarvikepaketteja Mikkelistä ja valmistivat Käkisalmen kansallispukuja ja/tai muinaissuomalaisia kansallispukuja.  Heinolalaiset ovat myös esitelleet käsityötaitojaan yleisissä tilaisuuksissa. Kansallispukuja valmistettiin myös Jyränkölän kansalaisopiston kansallispukukurssilla.

Kuvassa Leena Kemppisen valmistama Muinais-Karjalan puku. Leena on kertonut, että puvun malli on saatu Kaukolan Kekomäen hautalöytöjen perusteella ja malli on 1200-luvulta. Puvun teko vaatii valtavasti työtunteja. Kemppinen on aikanaan käynyt neuvomassa Muinais-Karjalan puvun tekoa ympäri Suomea. Hän on pitänyt siitä myös työnäytöksiä mm. Suomen Kansallispukukeskuksessa.