Vuonna 1818 kevättulvan aikaan Suvannon vedet syövyttivät uuden lasku-uoman Taipaleen kylän kohdalla sijainneeseen hiekkaiseen kannakseen ja vedet alkoivat virrata esteettä Laatokkaan Taipaleenjokea pitkin. Järven vedenpinta laski muutamassa tunnissa yli kuusi metriä ja myöhemmin vielä lisää niin, että pinta aleni yhteensä lähes kahdeksan metriä. Aiemmin Vuoksen pintaa korkeammalla ollut järvi jäi nyt 5,5 metriä Vuoksen alapuolelle. Järviä erotti Kiviniemen koski.
Taipaleen kannaksen murtuminen ja sitä seurannut Suvannon järven lasku paljasti järven rannoilla noin viisituhatta hehtaaria viljelykelpoista vesijättömaata. Muun muassa Zacharias Topelius kertoo tapahtumasta Maamme-kirjassaan ja antaa ymmärtää, että paikalliset talonpojat aiheuttivat ilmiön kaivamalla järvelle laskuojan kannaksen poikki.
Laskuojan tarkoitus olisi ollut kevättulvien haittojen lieventäminen. Ihmisen osuudesta Taipaleen kannaksen murtumiseen on keskusteltu paljon, mutta siitä ei ole varmaa näyttöä.
Matti Saarniston mukaan 1800-luvun alkupuolella järvien säännöstely oli muotia ja Suomessa laskettiin jopa satojen järvien pintaa.
Haaveista kudotaan katastrofin ainekset
Suuriruhtinaskunnan virkamieskunnan ja sotilaiden keskuudessa heräsi toive saada Laatokasta vesiyhteys Suvannon kautta Vuokseen ja siitä edelleen Sisä-Suomeen. Yhteyden esteenä oli vuoden 1818 jälkeen kuiville jäänyt Kiviniemen kynnys, entinen koski.
Vuoksen vedet laskivat Laatokkaan Käkisalmen kautta. Kaupunki näki hankkeessa riskejä ja vastusti jyrkästi väylän avaamista Kiviniemeen. Uuden väylän puolustajat puolustelivat hanketta Suvannon esimerkillä, uusien viljelymaiden saamisella.
Vuoksen kulku muuttui yhdessä hetkessä
Hanke eteni ja vuonna 1857 saatiin päätöksen Vuoksen ja Suvannon välisen Kiviniemen kynnyksen perkaaminen. Patoluukkujen avaamisen jälkeen Vuoksen koko virtaus ohjautui Käkisalmen sijasta Suvantoon ja edelleen Taipaleenjoen kautta Laatokkaan.
Väylähanke osoittautui kuitenkin suuren luokan katastrofiksi, jota nykyään voisi kutsua myös ympäristörikokseksi. Vuoksen pinta ei laskenut toivotulla tavalla Suvannon järven tasolle, vaan aluksi Vuoksi laski noin 3,5 metriä ja myöhemmin vielä puolitoista metriä. Kiviniemeen ei syntynyt purjehduskelpoista salmea, sillä koskeen jäi yli kolme metriä putouskorkeutta.
Käkisalmen elinvoima tuhottiin
Ennen Kiviniemen perkaamista Vuoksi laski Laatokkaan Käkisalmessa kahden haaran kautta. Tenkalahden uoma virtasi Laatokkaan Käkisalmen linnan molemmin puolin yli puoli kilometriä leveänä virtana. Kaupungin pohjoisosassa sijaitsi puolestaan Pärnän uoma. Vuoksen keskimääräinen vuotuinen virtaamaa on noin 600 kuutiometriä sekunnissa, joka on noin kaksi kertaa niin suuri kuin Kymen keskimääräinen virtaama Heinolan kohdalla.
Käkisalmen uomista jäi jäljelle vain kivinen koski, johon kala ei enää noussut ja josta myllyt tai sahat eivät enää saaneet käyttövoimaa. Vuoksen kalastus oli aikaisemmin keskeinen elinkeino kaupungissa. Virtauksen tyrehtyminen oli tuhoisaa myös Käkisalmen Laatokan satamalle, koska vesi ei enää kuljettanut pois sinne kertyvää rantahiekkaa.
Vuoksen kynnys Tiurinkoski jäi lähes kuivilleen ja Käkisalmen linnasaari joutui mantereen yhteyteen. Kiviniemen kosken perkaus kuivatti lopullisesti Vuoksen eteläisen lasku-uoman Heinjoen Vetokallion kautta Viipurinlahteen. Vuoksen laskeminen paljasti uusia viljelysmaita lähinnä Antrean ja Tiurinkosken välisellä alueella. Samalla alueella syntyi myös suuria maanvyörymiä savisten penkkojen sortuessa Vuokseen.
”Se oli vertaansa hakeva luonnonkatastrofi Suomen vesistöille ja sen aiheutti ihminen, vain ihminen”, Matti Saarnisto summaa.
Lähteinä on käytetty Matti Saarniston artikkelia ”Karjalan geologiaa. Karjalan luonnonmaiseman synty”, Pirjo Uinon artikkelia ”Viikinkiaika n. 800-1100 jKr.” sekä Aleksander Saksan, Pirjo Uinon ja Markus Hiekkasen artikkelia ”Ristiretkiaika 1100-1300 jKr.” teoksessa Viipurin läänin historia I. Karjalan synty, 2003, toimittanut Matti Saarnisto. Karjalan Kirjapaino Oy, sekä Matti Saarniston haastattelua Heinolassa 19.9.2024. Lisäksi lähteenä on käytetty Jukka Korpelan teosta Viipurin läänin historia II. Viipurin linnaläänin synty. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2004.