Erkki Melartin käkisalmelainen musiikin monilahjakkuus

Erkki Melartin (1875–1937) oli käkisalmelainen säveltäjä, kapellimestari ja monipuolinen taiteilija, joka jätti merkittävän jäljen Suomen musiikkielämään. Hän oli aikansa tuotteliaimpia ja monipuolisimpia säveltäjiä, vaikka hänen teoksiaan kuullaan nykyisin konserttiohjelmistoissa suhteellisen harvoin.

Monipuolinen sävellystuotanto

Melartinin sävellystuotanto kattaa lähes kaikki musiikin lajit. Hän sävelsi kuusi sinfoniaa, orkesteri- ja kamarimusiikkia, 350 pianoteosta, yli 300 laulua sekä oopperan Aino ja baletin Sininen helmi. Lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu näytelmämusiikkia, lastenlauluja ja karjalaisia kansanlaulusovituksia, joita hän kokosi Käkisalmessa Ampialan kartanolla yhdessä Eeva Ampialan kanssa. Hän sävelsi jopa iskelmiä salanimellä Eero Mela.

Melartinin sävelkielessä yhdistyvät kansallisromantiikka, impressionismi ja ekspressionismi, mikä tekee hänen tuotannostaan monipuolisen ja ainutlaatuisen.

Lapsuus ja nuoruus Käkisalmessa

Erkki Melartin vietti lapsuutensa Käkisalmen maalaiskunnan Ostamon kylällä. Myöhemmin hän oli Ampialan kartanon vakituinen kesävieras. Hänen isänsä, henkikirjoittaja O. M. Melartin, oli kotoisin Kuopiosta ja avioitui Gustava Renforsin kanssa, jonka vanhemmat asuivat Kajaanissa. He saivat kolme lasta, joista Erkki oli nuorin.

Melartinin äiti kuoli pian hänen syntymänsä jälkeen, ja perhe muutti Käkisalmen kaupunkiin. Isä avioitui myöhemmin uudelleen Maria Walleniuksen kanssa, joka huolehti lapsista kuin omistaan. Perhe asettui Tapiolaan, missä Melartin kasvoi yhdessä seitsemän sisarpuolensa kanssa.

Koulunkäynti ja musiikillinen kehitys

Melartin oppi soittamaan pianoa itse, tapaili säveliä ja vähitellen musiikin maailma avautui hänelle. Hän kävi koulua Käkisalmessa, mutta heikko terveys häiritsi hänen opintojaan. Hän asui kouluaikana rovasti Walleniuksen hoivissa ja menestyi hyvin, ollen usein luokkansa paras oppilas. Hänellä oli erityinen lahjakkuus kirjoittamiseen, ja hän saattoi kirjoittaa useita pitkiä aineita yhdestä aiheesta.

Myöhemmin hän siirtyi Savonlinnaan jatkamaan opintojaan, mutta sydänvaivat pakottivat hänet palaamaan Käkisalmeen. Kotiseudulla hänen terveytensä koheni, ja hän pääsi Helsinkiin opiskelemaan musiikkia Musiikkiopistossa (nykyinen Sibelius-Akatemia).

Musiikillinen ura ja vaikutus suomalaisessa musiikkielämässä

Vuosina 1908–1911 Melartin toimi Viipurin Musiikinystävien orkesterin johtajana ja perusti Viipuriin orkesterikoulun, jossa hän myös opetti. Vuonna 1911 hänestä tuli Helsingin Musiikkiopiston rehtori, ja hän vaikutti siellä aina vuoteen 1936 asti. Hänen työnsä koulutuksen parissa kasvatti uuden sukupolven muusikoita ja säveltäjiä.

Melartin oli kiinnostunut myös kuvataiteesta ja runoudesta, mikä täydensi hänen moniulotteista taiteilijaprofiiliaan. Vaikka hän oli aikanaan arvostettu, hänen tuotantonsa jäi osittain Jean Sibeliuksen varjoon. Vasta myöhemmin hänen ansionsa ovat saaneet enemmän tunnustusta. Hänen musiikkinsa emotionaalinen rikkaus, monipuolisuus ja syvä humanismi tekevät hänestä tärkeän hahmon Suomen taidehistoriassa.

Kansanlaulujen tallentaja

Melartin oli syvästi kiintynyt synnyinseutuunsa ja vietti jatkuvasti kesälomiaan Ampialan kartanossa. Hän tutustui käkisalmelaisiin kansanlauluihin, kirjoitti muistiin arvokkaimmat ja julkaisi ne myöhemmin painettuna kokoelmana. Hän kuvaili kansanlaulukokemuksiaan seuraavasti:

“Käkisalmen lähellä on pieni järvi, Ostamo nimeltään. Tämän yhdistää Vuokseen pikkuinen luikertava joki, jonka yli kaunis silta vie komeaan taloon. Siinä talossa olen monet hauskat ajat elänyt ja sillä sillalla monet iloiset illat viettänyt. Kesällä, kun päivän työ oli loppunut ja iltaruoka häthätää pistetty poskeen, kokoonnuimme talon joukko sillalle. Istuttiin ja juteltiin, välillä aina laulettiin…”

Melartin korosti kansanlaulujen merkitystä suomalaiselle kulttuurille ja piti niitä tärkeänä osana suomalaista identiteettiä.

Perintö ja merkitys

Melartinin tunnetuin sävellys on marssi Prinsessa Ruusunen, joka soi edelleen monissa hääseremonioissa. Hänen musiikillinen perintönsä jatkaa elämäänsä, ja hänen sävellystyylinsä, joka yhdistää romantiikan ja impressionismin elementtejä, kiehtoo yhä uusia kuulijasukupolvia.

Erkki Melartin oli paitsi merkittävä säveltäjä myös kulttuurivaikuttaja, joka ymmärsi kansanmusiikin ja perinteen arvon. Hänen työnsä elää edelleen suomalaisessa musiikkikulttuurissa ja taiteessa.