Karjala oli keskeinen taistelutanner sekä talvi- että jatkosodassa, koska se sijaitsi Neuvostoliiton ja Suomen välisellä rajalla. Talvisodassa Neuvostoliitto hyökkäsi Karjalan kannaksen kautta yrittäen pakottaa Suomen luovuttamaan alueita. Jatkosodassa Suomi pyrki palauttamaan menetetyt alueet ja saavuttikin tilapäisesti Karjalan takaisin, mutta sodan päättyessä alueet menetettiin jälleen ja niiden evakuoitu väestö sijoitettiin muualle Suomeen. Karjan asukkaat evakuoitiin kaksi kertaa nyky-Suomeen.

Suomen Talvisota 30.11.1939 – 13.3.1940

Suomen Talvisota syntyi Neuvostoliiton pyrkimyksestä laajentaa strategista vaikutusvaltaansa Itämeren alueella ja taata Leningradin turvallisuus. Neuvostoliitto esitti Suomelle aluevaatimuksia, jotka olisivat siirtäneet rajaa kauemmas Leningradista ja taanneet Neuvostoliitolle sotilastukikohtia. Kun Suomi kieltäytyi näistä ehdoista, Neuvostoliitto käytti Mainilan laukauksia tekosyynä hyökätäkseen Suomeen.

Suomi puolusti itsenäisyyttään ja oikeuttaan olemassaoloon, vaikka se oli taloudellisesti ja sotilaallisesti alivoimainen.

Suomi käytti sodassa innovatiivisia taktiikoita ja hyödynsi talviolosuhteita tehokkaasti. Tästä huolimatta Neuvostoliitto voitti valtavan ylivoimansa avulla. Moskovan rauha päätti sodan raskain ehdoin: Suomi menetti Karjalan kannaksen, Laatokan Karjalan, osia Sallasta, Petsamon ja joukon Suomenlahden saaria.

Talvisota vahvisti suomalaisten kansallista yhtenäisyyttä ja jätti syvät jäljet kansan muistiin. Sota herätti myös kansainvälistä huomiota ja myötätuntoa, mutta käytännön apu jäi vähäiseksi.

Talvisodan aikana Suomen tappiot olivat raskaat sekä siviilien että sotilaiden keskuudessa.

Noin 25 000 suomalaista sotilasta menetti henkensä taisteluiden aikana ja lottien keskuudessa kaatui tai menehtyi palveluksen aikana noin 70 naista. Lisäksi noin 43 500 suomalaista sotilasta haavoittui.

Suomalaisia siviilejä kuoli noin 900–1 000 henkeä pääasiassa pommitusten ja muiden sotatoimien seurauksena.

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Jatkosota syttyi Talvisodan jälkeen jääneestä katkeruudesta ja epävarmasta turvallisuustilanteesta. Talvisodan päättäneen Moskovan rauhan raskaat ehdot synnyttivät Suomessa halun palauttaa menetetyt alueet ja varmistaa kansallinen turvallisuus. Euroopassa toisen maailmansodan tilanne muuttui, kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941. Suomi liittoutui käytännössä Saksan kanssa saadakseen takaisin menettämänsä alueet ja turvatakseen itsenäisyytensä.

Sodassa Suomi pyrki palauttamaan alueensa ja turvaamaan asemansa Neuvostoliiton uhan edessä. Saksa tarjosi sotilaallista ja logistista tukea, mutta Suomi säilytti päätöksenteossaan tietyn itsenäisyyden, vaikka liittoumaa ei virallisesti muodostettu.

Alkuvaiheessa Suomi eteni nopeasti ja sai takaisin Talvisodassa menetetyt alueet, mutta tilanne kääntyi, kun Saksan sotaonni heikkeni ja Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen kesällä 1944.

Sota päättyi Moskovan välirauhaan syyskuussa 1944, jossa Suomi joutui luopumaan samasta alueesta kuin Talvisodassa ja lisäksi maksamaan suuret sotakorvaukset. Seuraus oli raskas myös sisäpoliittisesti ja taloudellisesti, mutta maa säilytti itsenäisyytensä, toisin kuin monet muut Neuvostoliiton naapurivaltiot.

Jatkosodan jälkeen Suomi sitoutui puolueettomuuteen ja ulkopolitiikkaan, joka painotti hyviä suhteita Neuvostoliittoon. Tämä linja muodosti perustan Suomen kylmän sodan ajan politiikalle ja pitkän aikavälin varovaiselle suhtautumiselle suurvaltojen välisiin suhteisiin.

Jatkosodan aikana Suomen tappiot olivat merkittävät. Noin 63 000 suomalaista sotilasta kaatui tai kuoli haavoihinsa sodan aikana. Jatkosodan aikana noin 290 lottaa menehtyi palveluksensa aikana ja 2 000 suomalaista siviiliä menetti henkensä sodan seurauksena, esimerkiksi pommituksissa ja muissa sotatoimissa.

Neuvostoliiton tappiot Talvisodassa ja Jatkosodassa olivat erittäin suuria, mutta tarkat luvut vaihtelevat eri arvioiden välillä.

Talvisodassa arviot kuolleiden ja kadonneiden määristä vaihtelevat, mutta yleisesti hyväksytty luku on noin 126 000–167 000 kaatunutta tai kadonnutta. Neuvostoliitto kärsi myös suuria haavoittumisia, joiden määrän arvioidaan olevan noin 265 000–400 000.

Jatkosodassa Neuvostoliiton sotilastappioiden arvioidaan olleen noin 250 000–300 000 kaatunutta. Haavoittuneiden määrä oli merkittävä, ja arvioiden mukaan se saattoi olla yli 600 000 sotilasta.