Käkisalmesta evakkoon – Karjalaiskaupungin raskas tie 1939–1944
Käkisalmesta evakkoon – karjalaiskaupungin raskas tie 1939–1944
Ensimmäinen evakuointi talvisodan alla (syksy 1939)
Kun talvisodan uhka kävi ilmeiseksi syksyllä 1939, käkisalmelaiset määrättiin väestönsiirtoon Pohjanmaalle.
Kaupungin väki sijoitettiin Ähtäriin.
Maalaiskuntalaiset ohjattiin Ylistaroon, Lapualle ja Nurmoon.
Ähtärissä toimeentulo oli niukkaa, ja monet perheet hakeutuivat itsekseen lähemmäs Etelä‑Suomea. Kesällä 1940 enää noin 500–600 käkisalmelaista asui virallisella evakuointipaikkakunnallaan. Pohjanmaan lakeudet ja soiset maat olivat karjalaisille outo elinympäristö, mikä lisäsi sopeutumisen vaikeutta.
Hoitokunnat – väliaikainen hallinto uudessa ympäristössä (huhtikuu 1940)
Luovutetun Karjalan kuntien hallinto järjestettiin hoitokuntien varaan, jotka olivat kevyempiä rakenteeltaan kuin entiset valtuustot.
| Hoitokunta | Puheenjohtaja | Muut jäsenet | Toimipaikka |
|---|---|---|---|
| Käkisalmen kaupunki | August Kärävä | Arvo Helle, Jaakko Kuntsi, Juho Martikainen, K. V. Pälvi | Heinola (sivupiste Ähtärissä) |
| Käkisalmen mlk | Antti Vuohelainen | Ferdinand Andersin, Simo Ulaska, Tahvo Rahkonen, Juho Tontti | Heinola, Hartola, Sysmä, osa Asikkalaa |
Kaupungin hoitokunta siirsi toimintansa Heinolaan jo ensimmäisen kokouksensa jälkeen. Heinola muistutti monin tavoin Käkisalmea: virtaava Jyrängönvirta toi mieleen Vuoksen ja puunjalostus tarjosi työtä.
Norsjoelle huhtikuussa 1942 palanneet Juho Pärssisen sekä Iida ja Matti Kärnän perheet kotiinpaluukorvikkeella.
Paluu ja jälleenrakennus jatkosodan alussa (1941–1943)
Suomalaisjoukot valtasivat Käkisalmen takaisin elokuussa 1941, mutta kaupunki oli lähes kokonaan hävitetty: vain noin 60 rakennusta voitiin kunnostaa asumiskäyttöön, sillat ja alikäytävät oli räjäytetty. Jälleenrakennus alkoi ripeästi, ja rautatieyhteys avattiin jo 27.1.1942.
Maalaiskunta oli selvinnyt talvisodasta vähemmillä vaurioilla. Palaajia houkuteltiin takaisin valtakunnan elintarvikehuollon turvaamiseksi. Vuoden 1942 lopulla maaseudulla asui jo yli 3 800 henkeä (miehiä, naisia ja lapsia). Peltoa oli viljelyksessä 3 156 hehtaaria, ja osuuskaupat sekä yksityisliikkeet avasivat ovensa. Usko tulevaisuuteen näkyi mm. Norsjoen modernissa myllyssä ja sahalaitoksen kunnostuksessa.
Toinen evakuointi suurhyökkäyksen aikana (kesäkuu 1944)
Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa 1944 käynnistettiin uusi, aiempaa tarkempi evakuointisuunnitelma.
Evakuointipäälliköt: kaupungissa Arvo Tenkanen, maalaiskunnassa Antti Vuohelainen (korvautui sairauden vuoksi Simo Ulaskalla).
Vapaaehtoinen lähtö linja-autoilla Savonlinnaan alkoi heti hyökkäyksen alettua; 20.–23.6.1944 evakuointi laajeni täysimittaiseksi.
Kaupunkilaiset kokoontuivat Hakalan pommisuojaan ja lastattiin juniin – maalaiskuntalaiset siirrettiin autoilla Parikkalaan ja sieltä radoille.
Uudet sijoituspaikkakunnat
| Väestöryhmä | Määränpää Pohjanmaalla |
|---|---|
| Kaupunki | Seinäjoen mlk |
| Maalaiskunta | Alavus, Peräseinäjoki, Töysä |
Kuorma‑autokolonnat kuljettivat irtaimistoa Simpeleelle, josta junat veivät tavarat edelleen Pohjanmaan pysäkeille. Kaikki kuormat eivät perille ehtineet, mutta yritys oli sitkeä.
Lopullinen luovutus ja uusi lähtö (syksy 1944)
19.9.1944 – Suomi ja Neuvostoliitto solmivat aseleposopimuksen.
21.9.1944 – Viimeiset siviilit saapuivat turvaan Pohjanmaalle.
23.–24.9.1944 – Käkisalmi luovutettiin Neuvostoliitolle.
Karjalaiset joutuivat aloittamaan jälleen uuden elämän evakossa. Heinolasta, Etelä-Hämeestä ja Pohjanmaan kunnista tuli monelle pysyvä koti, ja karjalainen kulttuuri juurtui vahvasti uusiin maisemiin.