Jatkosodan sankarihautausmaa

Jatkosodan sytytty päätettiin perustaa uusi sankarihautausmaa arkkitehti Armas Lindgrenin suunnitteleman ja vuonna 1930 vihityn ns. uuden kirkon länsipuolelle. Tälle sankarihautausmaalle haudattiin vuosina 1941-1944 jatkosodassa kaatuneet sankarivainajat. Ensimmäinen hautaus suoritettiin syys-lokakuun vaihteessa 1941 ja viimeinen aselevon jo tultua voimaan 10.9.1944. Käkisalmen kaupunki luovutettiin 24.9.1944.
Sankarihautausmaalla oli tällöin pyöreistä Laatokan mukulakivistä muuratun pyramidisen jalustan päällä valkoinen noin 4 metrin korkuinen sankariristi ja kolme kirkkotontin pituista hautariviä, kullakin haudalla valkoinen puuristi.

Kunniakäynti sankarihaudalla koululaisten kevätjuhlan yhteydessä. Tämän tapahtuman jälkeen kahden valkoisen hautaristirivin lisäksi tuli vielä kolmas ristirivi.

Lotat sankarivainajien hautausmaalla Käkisalmen valloituksen vuosipäivänä 21.8.1942. Takana pahasti vaurioitunut kirkko (SA-kuva).

Hautausmaa sijaitsee entisen luterilaisen kirkon vieressä Pontuksenkadun varrella. Sijainti on osoitettu kartalla.

Kun matkustusyhteydet luovutetulle alueelle avautuivat, todettiin, että Käkisalmen molemmat sankarihaudat (jatkosodan sekä vapaussodan 1918 ja talvisodan 1939-40) oli hävitetty.
Opetusministeriö asetti 1.3.1991 toimikunnan, jonka tehtäviin kuului mm. huolehtia Neuvostoliiton alueelle jääneiden suomalaisten sankarihautausmaiden ja muistomerkkien saattamisesta arvonsa mukaiseen kuntoon suomalaisten toimesta. Käki-säätiö (nykyinen Käkisalmi-säätiö) oli jo edellisen vuoden kesäkuussa jättänyt Priozerskin kaupunkineuvostolle kirjelmän, jossa pyydettiin lupaa molempien sankarihautausmaiden kunnostamiseksi. Toiveikkaasti ajateltiin, että uusi jatkosodan sankarivainajien muistomerkki valmistuisi jo vuoteen 1994 mennessä.
Vuonna 1992 suorittamansa valtiovierailun aikana presidentti Jeltsin allekirjoitti Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisen sotavainajien muiston säilyttämistä koskevan molemminpuolisen sopimuksen. Samana vuonna syyskuussa Käki-säätiö sai vastauksena anomukseensa kaupunkineuvostolta kirjallisen luvan muistomerkin perustamiselle. Säätiö hankki muistomerkkisuunnitelmat, jotka vietiin maaliskuussa 1993 Priozerskin kaupunkineuvostoon hyväksyttäviksi. Muistomerkin suunnitteli Käki-säätiön hallituksen jäsen, arkkitehti, tekn. tri. Kauko Kokko.
Yllättäen neuvottelutilaisuudessa kaupungin apulaishallintojohtaja ilmoitti, ettei muistomerkkiä voidakaan pystyttää em. sankarivainajien hautauspaikalle, vaan se tulisi sijoittaa kaupungin hautausmaalle. Säätiö ei voinut tähän suostua ja vaati, että suunnitelma tulee toteuttaa valtioiden välisen sopimuksen mukaisesti. Asia jäi umpikujaan, sillä säätiö ei saanut kaupungin hallinnolta vastausta lähettämiinsä lukuisiin kirjallisiin kyselyihinsä ja esityksiinsä.
Keväällä 1994 säätiö kääntyi Venäjän federaation Suomen suurlähettilään, Derjabinin, puoleen. Hän suhtautui asiaan erittäin myönteisesti ja lupasi antaa kaiken mahdollisen tukensa asian edistämiseksi. Ja tukea todella tarvittiin. Vasta huhtikuussa 1995 säätiölle avautui yksityinen kanava, jota kautta saatiin henkilökohtainen neuvotteluyhteys alueen hallintojohtaja Fatkiniin. Kesäkuussa käytiin neuvotteluja Priozerskissä erittäin myönteisessä hengessä. Hallintojohtajan kanssa käydyn tiiviin yhteydenpidon seurauksena säätiö allekirjoitti 25.9.1995 urakkasopimuksen pietarilaisen Ergin Co. -yhtiön kanssa. Yhtiö suoritti urakkavaiheen työt sovitussa aikataulussa ja muistomerkin perustukset ja teräsbetoninen runko olivat sopimuksen mukaisesti valmiina 19.10.1995, jolloin säätiön edustajat tarkastivat ja ottivat vastaan rakenteet. Työt jatkuivat keväällä 1996, jolloin muurattiin muistomerkin harmaagraniittinen kiviverhous, kiinnitettiin marmorinen muistolaatta ja pystytettiin teräsristi.
Muistomerkistä käyty neuvotteluprosessi kesti yli viisi vuotta ja muistomerkistä tehtiin kaupungin johdon hyväksymän suunnitelman mukainen. Muistomerkki vihittiin 6.7.1996. Vihkimisen suoritti parinsadan omais- ja vierasjoukon läsnä ollessa kenttäpiispa Hannu Niskanen.

Jatkosodan sankarihautausmaan muistomerkissä on harmaagraniittinen, muurattu jalusta ja sen päällä säänkestävästä corten-teräksestä valmistettu risti. Teräksen pintaan muodostunut, ruosteen värinen oksidikerros estää korroosion jatkumisen ja symboloi uhrien vuodattamaa verta. Muistomerkissä on suomeksi ja venäjäksi teksti: ”Tämä on 2. maailmansodassa kaatuneiden 105:n käkisalmelaisen soturin leposija / Muistomerkin pystytti vuonna 1996 Käki-Säätiö”. (Kuva Jaana Mäenpää).

Käkisalmesta ja Käkisalmen maalaiskunnasta kaatui talvi- ja jatkosodassa yhteensä 174 sotilasta.
Muistomerkkiin ehdotettiin myös kirjattavan vainajien nimet, mutta siihen ei saatu lupaa. Käki-säätiön yhdessä Sota-arkiston kanssa suorittaman tutkimuksen mukaan tähän sankarihautaan on haudattu ja siunattu 105 Käkisalmessa kirjoilla ollutta sankarivainajaa, joista eräät on siunattu taistelukentälle jääneinä.
Muistomerkki on pystytetty Käki-Säätiön kustannuksella. Muistomerkkihankkeiden toteuttamiseen Säätiö sai huomattavaa tukea Opetusministeriöltä, Karjalan kulttuurirahastolta sekä Heinolan kaupungilta ja maalaiskunnalta.

Käkisalmen vapaus- ja talvisodan sankarihautausmaan muistomerkki

Toinen, vapaus- ja talvisodan sankarihautausmaamuistomerkki on Käkisalmen entisellä luterilaisella hautausmaalla, joka sijaitsee entisen Kannaksentien, nykyisen Sortavalantien varrella kaupungin pohjoislaidalla. Vapaussodan muistomerkki on pääportista oikealle hautausmaan kulmassa ja hyvin ahtaassa paikassa. Venäläiset ovat haudanneet hautausmaalle omia vainajiaan, myös aivan muistomerkin viereen.

Vapaus- ja talvisodan sankarihautausmaa merkittynä kartalle.Vapaussodan 1918 sankareille pystytettiin v. 1921 arvokas, taiteilija Ilmari Virkkalan suunnittelema harmaasta graniitista valmistettu noin 3,5 – 4 metriä korkea Granit Oy:n valmistama sankaripatsas. Kolminkertaisella jalustalla on ylöspäin kapeneva tekstikivi, jonka päällä on alaston, ylöspäin katsova, Karjalan vaakunaa kilpenään pitelevä nuori soturi polvillaan. Tekstikiven yläreunassa on risti ja sen alla vuosiluku 1918. Vuosiluvun alapuolella on 18 kaatuneen nimet, syntymäajat, kuolinpaikkakunta ja -aika, sekä teksti 19 tuntematonta sankaria. Nimiluettelon alapuolella on teksti: ”Kunnia sankareille, kunnia kaatuneille, kunnia kantaneille, Karjalan kilpeä, isänmaan eestä”.

Vapaus- ja talvisodan sankarihautamuistomerkki entisellä Käkisalmen kaupunki- ja maaseurakunnan hautausmaalla.

Helmikuussa 1940 tilanne Käkisalmessa oli jatkuvien ilmapommitusten vuoksi jo niin vaikea, että sankarihautauksia ei enää pystytty järjestämään sotatoimialueeseen kuuluvalla kotipaikkakunnalla. Vainajat oli lähetettävä heidän omaistensa evakuointipaikkakunnille haudattavaksi. Käkisalmen kaupungin asukkaat oli evakuoitu Ähtäriin ja Käkisalmen kaupungin maalaiskunnan asukkaat Ylistaroon. Vapaussodan sankarihautausmaasta tuli nyt vapaus- ja talvisodan sankarihautausmaa.

Turmeltu ja osittain uudelleen koottu vapaussodan ja talvisodan hautamuistomerkki.

Sodan jälkeen vapaus- ja talvisodan sankarihaudat olivat jääneet vaille hoitoa. Kun Käkisalmeen pääsi taas käymään 1990-luvun alussa monumentti oli hajallaan lähiympäristössä. Kauko Kokko kuvailee näkemäänsä sankarihaudalla vuonna 1991: ”tuhottu monumentti on hajallaan lähiympäristössä; paikallaan on sammaloituneena graniittinen reunuskiveys sekä patsaan jalusta ja siitä muutaman metrin päässä Ilmari Virkkalan veistämä graniittinen soturihahmo päättömänä sekä patsasosa, johon oli kaiverrettu muistosäkeet sekä vainajien nimet sekä mainittu tuntemattomat vainajat.” Muistomerkin tuhoamisen lisäksi paikalliset ovat haudanneet sankarihaudan paikalle omia vainajiaan, koska hautausmaa on Priozerskin kaupungin hautausmaana.
Vapaus- ja talvisodan runneltu sankarihautamuistomerkki vihittiin samana päivänä, 6.7.1996, jatkosodan sankarimuistomerkin vihkimisen kanssa. Tuolloin talvisodan muistolaattaakaan ei vielä ollut. Juhlapuheen piti Vapaussodan Perinneliiton puheenjohtaja, kenraaliluutnantti Lauri Koho. Kenttäpiispa Hannu Niskanen vihki runnellun muistomerkin. Kaikkien toiveissa oli tuolloin, että myös tämä muistomerkki saataisiin asianmukaisesti kunnostettua.
Käki-säätiön toimesta muistomerkin oikeaan reunaan lisättiin v. 1998 Kauko Kokon suunnittelema laatta viiden talvisodan sankarivainajan muistolle. Samoihin aikoihin muistomerkin osat on ilmeisesti koottu ja pystytetty uudelleen, mutta valitettavasti soturin päätä ei koskaan löydetty.

Käkisalmi-säätiö ja monet Käkisalmessa vierailleet entiset käkisalmelaiset ja heidän omaisensa ovat vierailleet molemmilla muistomerkeillä ajanjaksolla 1990-2022. Säätiön toimesta muistomerkkejä on myös pesty ja puhdistettu ahkerasti sekä laskettu muistomerkeille havuseppeleitä ja kukkia. Venäjän aloittama sota Ukrainaa vastaan 2022, katkaisi yhteydenpidon Käkisalmeen.   

Uusin hautamuistomerkki

Vuonna 2019, Kaarlahden Kiviveistämö valmisti Kaarlo Telasuon ja Otso Lindforsin suunnitteleman ja Pro Krexholm yhdistyksen perustaman muistomerkin sotien 1939-1945 sankarivainajille. Muistomerkki on tummanpunaista graniittia Kirvusta Yläkuunun louhokselta. Muistomerkissä on iso kultainen risti, jonka alla on vuosiluvut 1939-1945. Muistomerkin molemmilla sivuilla on sankarivainajien nimet, sekä syntymä- ja kuolinpäivät. Sotilaiden lisäksi muistomerkissä on yhden sairaanhoitajan ja kahden lotan nimet. Muistomerkin jalustassa on venäjänkielinen teksti: ”Suomen tasavallan ja Venäjän federaation hallitusten välisen sopimuksen mukaisesti sotilashautausmaan alue, johon on haudattu 130 suomalaista sotilasta, palautettiin ja vuonna 2018 pystytettiin muistomerkki, johon heidät on luetteloitu”.

Tämä sankarihautausmaan muistomerkki on poistettu venäläisten toimesta syyskuussa 2023.

Ero luterilaisen kirkon lähelle pystytettyjen sankarivainajien lukumäärissä johtunee siitä, että osa talvisodan käkisalmelaisista sankarivainajista on haudattu vapaussodan ja talvisodan sankarihautaan ja osa evakkopaikkakunnille. Karjalan Liiton jäsenyhteisö Pro Kexholm -yhdistys on kirjannut omaan muistomerkkiinsä vuosien 1939-1945 vainajat.