Korut – sidos karjalaisuuteen
Taina Eskola – Kalevala-korut sidos karjalaisuuteen
Kun Taina Eskola täytti kymmenen, hän sai kummitädiltään lahjaksi Hattulan linnun – Kalevala-korun riipuksen, jonka esikuva on löydetty Hattulan Luurilasta. Viikinkiaikainen hopeakoru on Suomessa ainutlaatuinen, ja sen kyyhkystä muistuttava hahmo viittaa kristillisiin symboleihin. Eskolalle koru oli ensimmäinen, ja siihen kiteytyi kummitädin läheisyys sekä karjalaiset sukujuuret.
”Se symboloi rakkautta ja perhesiteitä.”
Eskolan korulaatikossa on muitakin merkityksellisiä Kalevala-koruja. Heinolan tilkkukillan jäsenille hankittiin Talon sydän -riipukset syntymäpäivien kunniaksi. Koruista tuli ystävyyden ja yhdessä tekemisen tunnus – kilta järjesti myyjäisiä, matkoja ja stipendejä koululaisille. Läheisyyden merkkinä ovat myös kälyn antamat Talon sydän -korvakorut.
Sysmän ristillä on Eskolalle kaksoismerkitys: se liittyy sekä hänen kotipitäjäänsä että karjalaisuuteen. Hän löysi korun Kalevala Korun Pidetyt-myymälästä ja käyttää sitä karjalaisissa juhlissa. Ristin hän aikoo antaa myös lastenlapsilleen rippilahjaksi. Voitettu Ilona-riipus puolestaan saa henkilökohtaisen arvon, sillä toinen lapsenlapsi kantaa samaa nimeä.
Karjalaisen nauhapunoskorun Eskola osti itse – se muistuttaa äidistä ja juurista. Hän käyttää Kalevala-koruja arjessa ja juhlassa.
”Kun lähden johonkin, mietin tarkkaan, mikä koru sopii tilanteeseen”, hän sanoo.
Kalevalaiset Naiset -yhdistys on lisännyt käyttöä entisestään. Häntä kiehtovat arkeologiset löydöt, tekstiilit ja kansallispuvut. Kalevalan runokieli teki aikoinaan suuren vaikutuksen.
”Kalevala-korun kantaminen on eri asia kuin rihkamakorun. Sitä kantaa ryhdikkäästi ja ylpeydellä. On myös tärkeää, että yrityksen omistaa Kalevalaisten Naisten Liitto.”
Eeva Naumanen – korut osa juuria ja karjalaisuutta
Eeva Naumasen ensimmäiset korvakorut olivat Kaukolan korut, jotka hän sai mieheltään Urholta. Malli perustuu Kaukolan Kekomäestä löydettyyn ristiretkiaikaiseen pronssiriipukseen. Riipuksen hän sai hopeahääpäivänä – yllätyslahjana, josta ei olisi osannut uneksia.
”Se on juhlakoru, hyvin rakas”, hän kertoo.
Mies lahjoitti myös Räisälän ristin, jonka esikuva on löydetty Karjalasta. Työpaikan lahjakortilla Naumanen hankki Raja-Karjalan ristin – kristillisen symbolin, joka muistuttaa sekä kotiseudusta että työkavereista.
”Pidin sitä paljon myös töissä, se toi voimaa ja iloa arkeen.”
Naumasen lapsuudenkodissa korut olivat harvinaisia, sillä perhe eli köyhyydessä. Koulussa hän ihaili toisten Kalevala-koruja, mutta sai omansa vasta mummon antamilla 20 markalla. Se oli hänen ensimmäinen oma korunsa. Äidillä oli kihloissa saatu hopeinen rintaneula, joka siirtyi myöhemmin suvun nuoremmalle polvelle.
Naumaselle Kalevala-korut kytkeytyvät vahvasti suomalaisiin juuriin ja karjalaisuuteen.
”Se on meitä itseämme”, hän kuvaa.
Perheessä karjalaisuus näkyy niin kielessä, ruuassa, vaatetuksessa kuin elämäntavassa. Lapset ja lastenlapset ovat saaneet Kalevala-koruja rippi- ja ylioppilaslahjoiksi, ja Naumanen on välittänyt perinteen eteenpäin.
”Kalevala-korut ovat yksinkertaisia, mutta kauniita. Niitä voi käyttää sekä arjessa että juhlassa, ja ne kulkevat mukanani kaikkialle.”
Ritva Maijala – koruilla jaetaan rakkautta ja läheisyyttä
Ritva Maijalan koruihin kuuluu muun muassa Tampereen lintu, jonka esikuva on viikinkiajalta. Sen muoto yhdistää riikinkukon ja kyyhkysen, ja taustalla on kristillisiä symboleja. Myös Pyhälle Birgitalle omistettu juhlavuosikoru sekä Tuukkalasta ja Uskelasta löytyneisiin esikuviin perustuvat riipukset kertovat kiinnostuksesta historiaan ja kulttuuriperintöön.
Useimmat korut Maijala on saanut lahjaksi mieheltään Teuvolta. Pariskunta matkusti paljon Rotary-tehtävien vuoksi, ja edustustilaisuuksiin tarvittiin suomalaisia koruja pukujen rinnalle.
”Kalevala-korut sopivat täydellisesti kansainvälisiin tilaisuuksiin, ne kertoivat aina jotakin Suomesta”, hän sanoo.
Arjessa Maijala ei käyttänyt koruja työssään vaatetusalan opettajana – työhön uppoutuminen vei kaiken huomion. Sen sijaan hän katsoo koruja ammattilaisen silmin: tietää, mikä koru sopii mihinkin asuun ja minkälaisen viestin se kantajastaan antaa.
Monet korut Maijala on jo antanut tyttärelleen Riitalle.
”Se merkitsee rakkautta ja läheisyyttä”, hän kuvaa.
Tytär käyttää koruja arjessa ja juhlassa, ja näin perheen tarina jatkuu. Ritvasta on lohdullista ajatella, että korujen mukana siirtyvät myös muistot ja kertomukset tuleville sukupolville.
