1. Johdanto

Käkisalmi-museo on Käkisalmi-säätiön ylläpitämä museo Heinolan keskustassa. Museon toimintaan kuuluu myös museokauppa (Käkipuoti) ja museokahvila (Kahvila Käki), kahvilassa toimii sopimuspohjainen ulkoinen yrittäjä.
Museon kustannuksista vastaa Käkisalmi-säätiö, joka tekee ja hyväksyy vuosittain museon toimintasuunnitelman ja budjetin osana säätiön toimintaa. Museon toiminnan vuosisuunnittelussa avustaa säätiön kokoama museotoimikunta, joka koostuu museoalan ammattilaisista, kulttuuri- ja tapahtuma-alan osaajista ja säätiön yhteistyökumppaneista.
Museon tehtävänä on tallentaa, säilyttää ja esitellä Käkisalmen ja sen lähialueiden kulttuuriperintöä sekä siirtokarjalaisuutta osana suomalaista kulttuurihistoriaa. Museo toimii paikallisen ja valtakunnallisen karjalaisen identiteetin muistiorganisaationa.

Heinola valikoitui museon sijaintipaikaksi historiallisista syistä, koska Heinolaan sijoitettiin huomattava määrä Käkisalmen evakoita toisen maailmansodan jälkeen. Käki-säätiö (Käkisalmi-säätiö 2004) perustettiin 20.6.1948 vaalimaan käkisalmelaista kulttuuriperintöä ja yhteishenkeä. Tästä perinteestä nousee myös museon tehtävä: vaikka Karjala menetettiin, karjalaisuus elää.

Museon toiminnallisena tavoitteena on pitkäjänteinen ja jatkuvasti kehittyvä yhteistyö Suomen karjalaisten yhdistysten kanssa. Kehitykseen ja aktiivisuuteen kuuluvat erilaiset tapahtumat esimerkiksi Käkisalmi-juhlat, näyttelyt ja niiden yhteyteen liittyvä toiminta, lapsille ja nuorille suunnatut tapahtumat ja yhteistyötoiminta muiden yhdistysten kanssa. Tapahtumia ja museon toimintaa suunniteltaessa säätiön kohderyhminä ovat eri-ikäiset ihmiset alakoululaisista senioreihin.

Kokoelmapoliittisen ohjelman tavoitteena on:

• ohjata museon kokoelmatyötä pitkäjänteisesti
• määritellä tallennustehtävä ja kartunnan painopisteet
• kuvata kokoelmien säilyttämisen ja hallinnan periaatteet
• varmistaa kokoelmien saavutettavuus ja käytettävyys
• turvata museotoiminnan edellytykset resursoinnin kautta
• toimia museon näyttelyiden ja tapahtumien kokoamisen apuna

 

Museon toimintaa ohjaavat museolainsäädäntö, museotyön eettiset periaatteet, ICOM Museotyön eettiset säännöt[i] sekä Käkisalmi-säätiön säännöt.

Ohjelmaa päivitetään tarpeen mukaan, mutta kuitenkin viimeistään vuonna 2031. Nykyisen ohjelman on hyväksynyt Käkisalmi-säätiön hallitus elokuussa 2026.

 

 

Museon perustehtävä

1. Tallentaa ensisijaisesti Käkisalmen ja sen lähialueiden aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä.
2. Säilyttää museokokoelmat vastuullisesti ja pitkäjänteisesti.
3. Tutkia karjalaista kulttuuria ja siirtokarjalaisuuden historiaa.
4. Välittää ja esittää perintöä nykyisille ja tuleville sukupolville.
5. Edistää yhteisöllisyyttä karjalaisten jälkeläisten ja kulttuuriperinnöstä kiinnostuneiden keskuudessa.

Museo tekee yhteistyötä Karjalan Liiton, Etelä-Karjalan museon, Pohjois-Karjalan museon, Lahden museoiden, Itä-Hämeen museoiden ja Karjala-säätiöiden, karjalaisten pitäjäseurojen, sukuseurojen, tutkijoiden ja kulttuuriyhteisöjen kanssa.

 

2. Käkisalmi-museon historia ja nykytilanne

Käkisalmi-museota yritettiin perustaa Heinolaan jo vuonna 1979. Tiloja ja ylläpitäjää ei kuitenkaan löytynyt. Käkisalmi-säätiö päätti perustaa Käkisalmi-museon Heinolaan 27.4.2024 ja se avattiin yleisölle vielä samana vuonna 23.11. 2024.
Päätöksen taustalla on syvä kunnioitus karjalaiseen kotiseutuun – Karjala meiltä on viety, mutta ei karjalaisuutta. Museon perustamista vauhditti, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainan ja karjalaisten kotiseuturetket päättyivät.
Museo on nyt Käkisalmi-säätiön keskeisin toimintamuoto perinteiden vaalimisessa ja kotiseututyössä. Museokokoelma on muodostunut evakkojen ja heidän jälkeläistensä lahjoituksista, jotka koostuvat mm. esineistä, valokuvista, taide-esineistä ja painotuotteista.

Aikaisemmin Käkisalmessa toimineessa Käkisalmi-museossa toiminut museonhoitaja Albin Kaasinen kerrytti tarkoituksellisesti esinekokoelmaa kiertomatkoillaan lähialueilla. Tästä esineistöstä on kuitenkin vain vähän jäljellä esineitä, jotka kuuluvat Käkisalmi-säätiölle. Käkisalmi-säätiö on vastaanottanut perustamisensa jälkeen sattumanvaraisesti tullutta esineistöä, josta ei ole vielä aikanaan perustettu erityistä museokokoelmaa. Esinekokoelmiin on tullut suuri muutos vuonna 2024 perustetun Käkisalmi-museon myötä, jolloin aloitettiin myös museokokoelman kartuttaminen. Pääasiallinen kokoamismuoto on lahjoituksien vastaanottaminen.  Museon perustaminen on aktivoittanut lahjoituksien saantia ja kokoelmien kerryttämistä.

Kokoelmissa on tällä hetkellä arviolta 150–200 esinettä, joista suurin osa on luetteloitu ja osa valokuvattu. Suurin osa esinekokoelmasta on Käkisalmesta (esimerkiksi mitaleita ja muuta armeija-aiheista esineistöä, kansallispukuja, puuveistoksia, Suotniemen fajanssiastiastoa ja koruja) ja Karjalan kannakselta hieman esineistöä mm. vaakunoita, karttoja ja museollisia kirjoja (nämä eritelty museon käsikirjakäytössä olevista lukukirjoista). Suurin kokoelma on luovutettujen alueiden esinekokoelma.

Valokuvia löytyy kokoelmissa huomattava määrä, joista suurin osa on digitoitu ja talletettu tietojärjestelmään (Rönn/Pihla kuva-arkistossa yli 10 000 kuvaa). Seppo Komosen satojen kuvien kokoelmat ovat tulleet lahjoituksena museolle, samassa kokoelmassa on myös muuta aineistoa, kuten Matti Parkkisen postikorttikokoelma. Postikortteja on saatu myös Kauko Kokolta ja Tapani Ampialalta. Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen yhdistyksen valokuvakokoelma on digitoitu museon käyttöön.

Museolla on sopimuksellisesti lainassa esineistöä, jotka ovat näytteillä kävijöille vitriineissä. Osa on lainassa näyttelykohtaisesti ja osa toistaiseksi voimassa olevassa sopimuksella. Esineistöä on mm. Etelä-Karjalan museolta sekä yksityishenkilöiltä. Lainassa olevia esineitä on arviolta 80 kappaletta.

Käkisalmi-museon kokoelmista vastuussa olevat henkilöt ja tahot:

• Vakinaisesti palkattu museoamanuenssi, joka vastaa museon käytännön toiminnasta, näyttelyiden kokoamisesta, lahjoitusesineiden vastaanotosta, luetteloinnista ja säilyttämisestä ja yhteydenpidosta yhteistyöverkostoihin ja -kumppaneihin (esim. museotoimikunta). Hän toimii myös esihenkilönä museoavustajille ja -harjoittelijoille.
• Säätiön hallituksen puheenjohtaja, joka on vastuussa museon toiminnan ohjauksesta, sopimusasioista, taloudesta ja budjetin teosta.
• Säätiön nimeämä arkiston vastuuhenkilö, joka vastaa säätiön ja museon arkistosta ja kokoelmien tallentamisesta yhdessä museoamanuenssin kanssa.
• Säätiön hallitus, joka hyväksyy vuosittain museon toimintasuunnitelmat ja budjetin.

Kokoelmia museo kerryttää pääsääntöisesti vastaanottamalla lahjoituksia, mutta merkittäviä objekteja voidaan myös ostaa.

 

3. Kokoelman painopisteet ja tallennustehtävä

Kokoelmiin kuuluu tällä hetkellä aineistoa erityisesti Käkisalmesta ja sen lähialueilta, mutta myös laajemmalta alueelta Karjalasta. Kokoelmien painopiste tulee painottumaan tarkennetummin Käkisalmen kaupungin ja maakunnan maantieteelliseen sijaintiin, sekä Heinolan alueen käkisalmelaisten evakkojen ja heidän jälkeläisten kulttuuriperintöön.

 

Temaattisesti museo pyrkii tallentamaan ensisijaisesti käkisalmelaista kulttuuriperintöä kautta aikain. Jatkossa painopiste tulee muuttumaan karjalaisten evakkojen jälkeläisten aineettomaan kulttuuriperintöön ja sotien jälkeisten siirtolaisten kulttuuriperintöön.

3.1 Tallennustehtävän maantieteellinen rajaus

Tallentamisen painopistealueet esineistössä:

• Pääpaino: Käkisalmi (kaupunki ja maalaiskunta)
• Toinen painopiste: Käkisalmen asiointikunnat ja -pitäjät.
• Kolmas painopiste: Heinolan käkisalmelaislähtöinen evakkoyhteisö ja heidän perilliset
• Neljäs painopiste: Karjalan kannas rajoittuen Laatokan rannan seutuun

3.2 Ajallinen rajaus

• Pääpaino: ennen vuosia 1939-44
• Toinen painopiste: evakkovaihe 1940–1950-luvuilla
• Kolmas painopiste: siirtokarjalaisen toiminnan vaikutus Heinolan seutuun, kulttuurin jatkuminen 1950-luvulta nykypäivään

3.3 Temaattiset painopisteet

Tallennetaan fyysisesti ja digitaalisesti erityisesti aineistoa ja esineistöä, johon liittyy

• karjalaisten arjen elämä ja elinkeinot
• käsityö- ja tekstiiliperinne
• uskonto, juhlat ja perinteet
• siirtokarjalaisuuden kokemushistoria
• yhteisöllisyys, suvut ja identiteetti
• Karjalaan liittyvä muistoesineistö
• merkittävään henkilöön tai tapahtumaan liittyvä aineisto

 

3.4 Objektityypit

Käkisalmi-museon kokoelmien kasvattaminen ei rajoitu pelkästään karjalaistaustaiseen esineistöön, vaan näyttelytoiminnalla aktivoidaan museokävijöitä lahjoittamaan kulttuuriperintöaineistoa museon kokoelmiin. Tällaisia voi olla arkielämän käyttöesineistö, kuten astiastot, korut, kankaat, työkalut tai taide-esineet. Käkisalmi-museon koottaviin esineistöihin liitetään digitaalisesti niihin liittyvät tarinat, ja kokemukset ja käyttötarkoitukset.

Tilojen rajallisuuden vuoksi painotetaan digitaalisia tallennustapoja. Tätä käytetään erityisesti Heinolan evakkoyhteisön yhteisöllisyyden tallennuksessa käyttämällä videohaastatteluita, koottuja videoita ja valokuvia. Valokuvia kerrytetään kokoelmiin myös karjalaisten elämästä Käkisalmessa ennen vuotta 1944 ja se toimiikin pääasiallisena talletustapana kyseisenä aikakautena. Kokoelmien kerryttämistä aktivoidaan normaalin näyttelytoiminnan lisäksi tapahtumilla, luentotilaisuuksilla, museon teemapäivillä ja opastuksilla.

Esineistöä kerätään myös neljännen painopisteen mukaan hieman laajemmalta maantieteelliseltä alueelta Karjalan kannakselta ja Laatokan ympäristöstä. Tätä aktivoidaan näyttelyiden yhteydessä.

Ajallisen rajauksen toinen painopiste eli evakkovaihe kerryttää pääasiallisesti kirjallista/digitaalista aineistoa erityisesti evakkomatkojen muisteluita ja integroitumista kanta-Suomen puolelle. Tallennus tapahtuu lähinnä digitaalisina tallenteina tai painotuotteina. Kirjat arkistoidaan säätiön arkistoon ja niitä kierrätetään selailtavana museon Lukuhuoneessa, digitaalisia aineistoja esitetään museon verkkopalveluissa ja säätiön Youtube-kanavalla.

Kokoelman keräyksessä käytettäviä eri tallennustapoja:

• esineistö
• valokuvat, albumit ja negatiivit
• asiakirjat ja arkistoaineisto
• kartat ja piirustukset
• haastattelut ja suullinen perinne
• äänitteet ja videot
• digitaalinen aineisto

 

4. Kartuntapolitiikka

4.1 Kartunnan periaatteet

Museon esineistön vastaanottamisessa painotetaan objekteja, jotka ovat

• museon tallennustehtävää täydentäviä
• hyväkuntoisia tai konservointikelpoisia (ei tarkoita uudenveroista, mutta talletettavaa)
• omistussuhteiden osalta tarkistettuja
• pitkäaikaissäilytykseen soveltuvia kohteita
• taustatietoja sisältäviä ja säilytystiloihin sopivia kohteita

Objektit voidaan vastaanottaa myös vaikka kaikki edelliset kriteerit eivät täyty, mutta niiden nähdään kartuttavan hyödyttävällä tasolla kokoelmia. Objektin on kuitenkin aina kuuluttava kokoelmapoliittisen ohjelman painopistealueisiin eikä siitä saa olla museolla jo olemassa olevaa kaksoiskappaletta. Tähän on poikkeus tarjottava objekti, jolla on paremmat kontekstitiedot tai kunto, jolloin edellisen objektin poistamista voidaan harkita.

4.2 Lahjoitukset

Lahjoituksista laaditaan kirjalliset sopimukset, taltioidaan kirjallisesti ja digitaalisesti museon asiakirja-arkistoon. Lahjoituskirjat allekirjoittaa Käkisalmi-säätiön nimen allekirjoittaja. Päätöksen lahjoitusten vastaanottamisesta tekee museoamanuenssi, säätiön nimen allekirjoittaja tai arkiston hoitaja. Ennen lahjoituksen vastaanottoa tarkistetaan lahjoittajan kohteen omistusoikeus tai edeltävät omistajat.

Lahjoittajan kanssa sovitaan:

• omistusoikeuden siirtymisestä
• taustatietojen luovutuksesta
• mahdollisista käyttörajoituksista

 

4.3 Ostopolitiikka

Museo voi harkinnan mukaan hankkia kokoelmiin erityisen merkityksellisiä esineitä, etenkin silloin kun:

• esineen alkuperä on tiettävästi Käkisalmesta
• esine on erityisen merkittävä tallennustehtävän painopisteiden osalta
• esine liittyy merkittävään henkilöön

Ostaminen voi kohdentua tarpeen mukaan myös muunlaisiin objekteihin, kuin esineisiin. Ostopäätökset hyväksyy säätiön hallitus/säätiön nimen allekirjoittaja. Myyvä taho voi koostua toisesta järjestöstä, yksityishenkilöstä, huutokaupasta tai mistä tahansa yleishyödyllisestä tahosta.

 

4.4 Poistot

Museokokoelma on pääsääntöisesti pysyvä, joten poisto kokoelmasta on aina erityistapaus. Kokoelmista voidaan tällaisessa tilanteessa poistaa aineistoa ICOM:in museoeettisten periaatteiden mukaisesti.

Poistoa harkitaan jos

• Objektin taltiointi tai esillepano on kohteen teknisten ominaisuuksien takia mahdotonta tai se aiheuttaa ongelmia tai vaaraa muulle esineistölle
• Objekti on täysin vastaava aiemman talletuksen kanssa, eikä kaksoiskappaleille ole museolla tarvetta
• Objekti on merkityksetön museon kokoelmille tai se ei kuulu kyseisen kokoelman tallennusvastuualueelle. Tällöin se voisi olla tarpeellisempi johonkin toiseen kokoelmaan, ellei se ole historialliselta arvoltaan merkityksetön
• Museolla ei ole turvallista tilaa säilyttää objektia

 

Poistot dokumentoidaan ja ne hyväksytään säätiön hallituksessa. Objekti voidaan myös lahjoittaa toiselle museolle, palauttaa lahjoittaneelle taholle, tuhota tai lahjoittaa materiaaliseksi hyödyksi.

 

5. Kokoelmien hallinta ja säilytys

5.1 Dokumentointi

Kaikki kokoelmiin kuuluvat kohteet kirjataan kokoelmanhallintajärjestelmään. Tämä pyritään tekemään heti objektia vastaanotettaessa, sen viivästyessä objekti siirretään odottamaan vastaanottotilaan. Objektille annetaan käyttötarkoituksen mukaan luettelointitunnus ja otetaan valokuvat sekä taustatiedot digitaalisesti. Tämän jälkeen objekti siirretään joko näyttelyyn tai varastoon. Jälkimmäiseen se pakataan kullekin objektille soveltuvalla tavalla ja tässä hyödynnetään ennaltaehkäisevää konservointia, jonka tueksi voi tarvittaessa pyytää konservaattorin.

Myöhemmin voidaan suorittaa täydennysluettelointia, jossa objektin tietoja päivitetään. Tätä suoritetaan myös objektia liikuteltaessa, jotta sen säilytyspaikka pysyy ajankohtaisena luettelossa. Museo ei vastaanota sopimattomia lahjoitettuja esineitä vaan jokaisen objektin luovuttaessa tehdään päätös luovuttamisesta ja täten sopimuskirja, joka täytetään samalla kun objekti siirtyy museolle.

Dokumentointiin sisältyy:

• yksilöivä tunnus
• kuvaus ja mitat
• kuntoarvio, joka suoritetaan silmämääräisesti
• kontekstitiedot eli esimerkiksi käyttö- ja valmistustiedot
• valokuvat
• säilytyspaikka

5.2 Konservointi

Museon konservoiminen perustuu ennaltaehkäisevään työhön, jossa huomioidaan kokoelmissa olevien esineiden säilytys, pakkaus, liikuttaminen, varastoiminen ja käyttäminen. Esineiden kunto tarkastetaan vastaanottaessa ja kirjataan ylös. Tätä pyritään ylläpitämään asianmukaisella säilyttämisellä, puhtaana pitämisellä ja esille laitettaessa suojaamisella. Tarpeen tullessa konservointiin voidaan ottaa ulkopuolinen tekijä tai esimerkiksi konservoinnin ammattitutkintoon kuuluvana oppilastyönä. Esineiden kuntoa ja konservoinnin tarvetta tarkastelee amanuenssi näyttelyiden ohessa. Tätä voidaan suorittaa myös muuten varastoimisessa mahdollisuuksien mukaan.

Museo huolehtii:

• ennaltaehkäisevästä konservoinnista
• pakkausratkaisuista
• olosuhteista (lämpötila, kosteus ja valo)
• tarpeen mukaan konservointipalveluista

5.3 Säilytystilat

Museolla on käytössään museon yhteydessä kaksi varastotilaa, joista pienempää, turvavarastoa, käytetään museon kokoelmien asianmukaiseen säilytykseen. Tila on valolta suojattu, lukittu tila, jonne ei ole pääsyä, kuin museohenkilökunnalla. Varastossa on kosteusmittari, jota seurataan päivittäin ja tulokset kirjataan ylös muistilistaan. Kosteus on ollut turvavarastossa ongelmana ja sen takia sitä pyritäänkin seuraamaan ja pohditaan parempia ratkaisuja tilaan. Suljettu turvavarasto on kooltaan n.5 m^2. Toinen, myös lukittu varasto, on n. 20 m². Varastotilat on vuokrattu yhdessä museotilan kanssa vuokranantajalta. Kokoelmien ulkopuolista säilytystilaa museolla on n.40 m² ja tätä käytetään esimerkiksi näyttelyrakennukseen tarvittavien esineiden säilytykseen ja toimistotarvikkeisiin.

Kokoelmille varataan asianmukaiset:

• hyllyt ja laatikot, joita säilytetään lämpimässä ja lukitussa varastossa. Varasto on vain museon käytössä, eli ei yhteiskäytössä olevaa tilaa
• valon, kosteuden ja lämpötilan seurantajärjestelmät, joita seuraa museotyöntekijä
• turvajärjestelmät

Museon turvajärjestelmät:

Museotiloissa on käytössä tallentava kameravalvonta, liiketunnistimet sekä palo- ja häkävaroittimet Turvallisuus- ja pelastussuunnitelma on kirjattu museon lupadokumentteihin ja sen on tarkastanut Päijät-Hämeen pelastuslaitos. Museon henkilöstö on ohjeistettu noudattamaan pelastussuunnitelmaa. Museon kaikki kokoelmat on vakuutettu ja arvo tarkistetaan vuosittain. Riskikartoituksessa noudatetaan laadittu pelastussuunnitelmaa ja tarkennetaan tarvittaessa näyttely ja tapahtumakohtaisesti.

Tilojen kehittämistarve on jatkuva ja se liitetään mukaan museon lyhyen ja pitkän aikavälin toimintasuunnitelmaan.

6. Kokoelmien saavutettavuus ja käyttö

Käkisalmi-museon kokoelmien keskeinen tarkoitus on tallentaa ja esitellä karjalaista kulttuuriperintöä, mutta myös hyödyntää sitä jakamalla tietoa, järjestämällä tapahtumia ja luomalla yhteisöllisyyttä sekä elinvoimaa alueelle. Tietoa jaetaan näyttelyissä, jotka esittelevät Suomen historiaa esinein, valokuvin ja asiatekstein; vaihtuvat näyttelyt ovat keskittyneet Heinolan tai Karjalan alueen historiaan esimerkiksi yhdistämällä informaatiota esineiden alkuperistä ja käyttötarkoituksista. Museon pysyvä näyttely kertoo Käkisalmen esihistoriasta evakoiden lähtemiseen asti (1944), joten se kattaa hyvin monipuolisesti kulttuurillishistoriallista tietoa kyseiseltä ajalta.

Tiedonjakoa toteutetaan myös järjestämällä ryhmäopastuksia halukkaille, suurena kohderyhmänä ovat muiden luovutetun Karjalan pitäjien yhdistykset (pitäjäyhdistykset, sukuseurat yms.).
Museo järjestää myös yleisiä yleisötilaisuuksia niin museon tiloissa kuin suuremmille tapahtumille tarkoitetuissa tiloissa.

Muunlaista viestintää tapahtuu julkaisuilla Käkisalmi-museon ja säätiön verkkosivuilla sekä mediatiedotteilla ja museon näyttelyiden ja tapahtumien markkinoinnilla. Käkisalmi-säätiö ja Käkisalmi-museo järjestävät mm. peruskoulun oppilaille perinnekursseja sekä opastettuja esittelyjä ja kilpailuita museolla.

Kokoelmia hyödynnetään:

• perusnäyttelyssä
• vaihtuvissa näyttelyissä
• tutkimuksessa
• opetuksessa
• digitaalisissa ympäristöissä

Museo digitoi kokoelmiaan ja edistää tämän digitaalista saavutettavuutta:

• verkkosivuilla
• sosiaalisessa mediassa
• sähköisessä kokoelmapalvelussa (Finna.fi)

Kokoelmien käyttö ulkopuolisiin lainoihin ja tutkimukseen tapahtuu museon luvalla sekä museohenkilökunnan ohjeistuksella. Sisältöjen hyödyntämisen tulee täyttää Käkisalmi-säätiön toiminnan tarkoituksen ehdot:

”2 § Käkisalmi-säätiön tarkoituksena on vaalia karjalaista kulttuuria ja yhteishenkeä käkisalmelaisten ja muiden karjalaisten ja heidän perillistensä keskuudessa sekä tukea heidän henkisiä ja taloudellisia pyrkimyksiään.”

Kokoelmien käytöstä tehdään aina erillinen sopimus, jonka tarkistaa ja allekirjoittaa säätiön nimen allekirjoittaja. Museon tulee saada haltuunsa arkistokappale/digitaalinen tallenne lopullisesta julkaisusta, jossa aineistona on käytetty museon kokoelmia.

Valokuvakokoelmat ovat tekijänoikeuksien alaisuudessa ja ovat ulkopuolisille käytettävissä ensisijaisesti tutkimustarkoituksiin ja julkaistavaksi vain tekijänoikeussäädösten mukaisesti.

Museon tavoitteena on aloittaa säännöllinen digitaalisten sisältöjen julkaiseminen Kansalliskirjaston vapaaseen ja maksuttomaan tiedonhakupalveluun Finna.fi:hin.

6.2 Tekijänoikeudet

Museo tekee digitaalisista julkaisuista tekijänoikeussopimukset sisällöntuottajan tai –omistajan kanssa. Tekijänoikeudet huomioidaan kokoelmien näyttely- ja julkaisutoiminnassa sekä asianmukaiset korvaukset maksetaan.

7. Yhteistyö

Museo tekee aktiivista yhteistyötä:

• Heinolan kaupungin
• Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan museoiden
• Lahden museon
• Itä-Hämeen museoiden
• Karjalan Liiton
• pitäjä- ja sukuseurojen sekä Karjala -säätiöiden
• soveltuvien muiden museoiden
• tutkijoiden
• oppilaitosten ja yhteisöjen kanssa

Yhteistyö tukee sekä kasvattaa kokoelmaa että saavutettavuutta, ja sidosryhmät nähdään tärkeänä osana näyttelyiden kehittämistä ja toteuttamista ja museon identiteetin vahvistamista.

[i] https://icomfinland.fi/wp-content/uploads/2022/05/ICOM-Museotyon-eettiset-saannot.pdf