Laatokan sota-aika 1939–1944
Laatokan alue muodosti talvi- ja jatkosodan aikana Suomelle tärkeän sisävesipuolustuksen alueen. Valamon saaristo, Laatokan ulkosaaret ja Sortavalan rannikko olivat osa laajaa rannikkotykistöjärjestelmää, jonka tehtävänä oli turvata Laatokan vesiliikenne, estää vihollisen maihinnousut ja tukea maavoimien taistelua Karjalan rintamalla. Näiden tehtävien ympärille rakentui myös Suomen rannikkotykistön joukkojen toiminta Laatokalla.
Rannikkotykistön rakentuminen Laatokalla
Suomen itsenäistymisen jälkeen Laatokan saaristo alettiin linnoittaa rannikkotykistön tarpeisiin. Valamon saarille sijoitettiin rannikkotykistöä jo vuonna 1918, jolloin alueesta muodostui yksi Laatokan puolustuksen keskeisistä tukikohdista.
Laatokan saarille rakennettiin 1920–1930-luvuilla useita linnakkeita, joista tärkeimmät sijaitsivat Valamossa, Ristisaaressa, Mökerikössä, Heinäsenmaassa ja Mantsinsaaressa. Ulkosaarten tehtävänä oli muodostaa puolustusketju Laatokan pohjoisrannikon suojaksi.
Näiden linnakkeiden miehityksestä vastasivat rannikkotykistön joukot, joista keskeisimmäksi muodostui myöhemmin Rannikkotykistörykmentti 3 eli RT 3. RT 3:n joukot vastasivat käytännössä Laatokan saariston raskaan rannikkotykistön toiminnasta ja linnakkeiden ylläpidosta.
Talvisota 1939–1940
Talvisodan syttyessä 30.11.1939 Valamon saarilla oli kaksi merkittävää linnaketta: Niikkana ja Rautaveräjä. Linnakkeissa oli raskaita 152/45 C -tykkejä sekä tulenjohtotorneja.
Talvisodan aikana RT 3:n alaiset joukot toimivat Valamon lohkolla ja osallistuivat sekä rannikkopuolustukseen että maataisteluiden tukemiseen Raja-Karjalassa. Ristisaaren raskas patteri ampui maamaaleja Laatokan itärannikon suunnalla, samalla kun Valamon ja Kurkijoen lohkot keskittyivät ilmatorjuntaan ja rannikkovalvontaan.
RT 3:n tehtävänä oli suojata Laatokan vesireittejä, estää vihollisen maihinnousut, turvata huoltoliikenne saarille ja tukea maavoimien puolustusta tykistötulella. Kun vihollinen katkaisi rantatiet, huolto hoidettiin Laatokan kautta. RT 3:n linnakkeet muodostivat tällöin saaristoon eräänlaisen puolustusketjun.
Talvisodan loppuvaiheessa Mantsinsaaren puolustusta vahvistettiin siirtämällä sinne Erillinen Pataljoona 23 joulukuussa 1939. Moskovan rauhan jälkeen suomalaiset poistuivat Valamosta maaliskuussa 1940.
Jatkosodan hyökkäysvaihe 1941
Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 suomalaiset joukot etenivät takaisin Laatokan Karjalaan. Neuvostojoukot vetäytyivät syyskuussa Valamosta, minkä jälkeen suomalaiset miehittivät saaret uudelleen. Sortavalan valtauksen jälkeen 15.8.1941 perustettiin uusi yhtymä nimeltä Laatokan Puolustus, johon kuuluivat rannikkoprikaatit sekä Laatokan Laivasto.
RT 3:n joukot muodostivat tämän puolustusjärjestelmän rungon Valamon ja ulkosaarten alueella. Syksyllä 1941 suomalaiset ottivat uudelleen käyttöön talvisodan aikaiset linnakkeet: Ristisaari, Heinäsenmaa, Mökerikkö, Verkosaari ja Valamo.
Näille saarille sijoitettiin raskaita rannikkotykkejä ja ilmatorjuntakalustoa. RT 3:n tehtäväksi tuli jälleen Laatokan pohjoisosan merialueiden valvonta ja saariston puolustus.
Laatokan Rannikkoprikaati vastuussa 1942–1944
Saksan ilmavoimien (Einsatzstab Fähre Ost) raskas tykkilautta (Siebel-lautta, uppoumaltaan 143 tonnia) Lahdenpohjan edustalla pidetyssä paraatissa.
Lahdenpohja, Laatokka 1942.
Joulukuussa 1941 Laatokan Puolustus organisoitiin uudelleen Laatokan Rannikkoprikaatiksi. Kesällä 1942 linnakkeet muutettiin virallisesti rannikkotykistörykmenteiksi ja linnakkeistoiksi.
RT 3:n perinteet jatkuivat uusissa organisaatioissa: III linnakkeisto vastasi Heinäsenmaan, Verkkosaaren ja Mökerikön alueista, IV linnakkeisto sijoitettiin Valamoon.
Valamoon muodostettiin Valamon Patteristo, joka kuului Laatokan Rannikkoprikaatin alaisuuteen.
Kesällä 1944 Laatokan puolustus oli edelleen toiminnassa, vaikka painopiste siirtyi Karjalankannaksen torjuntataisteluihin. RT 3:n perinteitä jatkaneet linnakkeistot pysyivät Valamossa ja ulkosaarilla aselepoon asti.
Syyskuussa 1944 suomalaiset joukot poistuivat Laatokan saarilta Moskovan aseleposopimuksen ehtojen mukaisesti.
Lähteet
Elämää rannikkolinnakkeilla: Ove Enqvist, AtlasArt 2022
Laatokan Karjalan sotakartasto 1939–44: Ari Raunio, Mikko Lantz, Karttakeskus 2016
