Karjalan muinaislinnat
Muinaislinnat ovat korkeita maastokohtia tai saaria, joissa on ihmisen rakentamia kivi- tai maavalleja tai muita ihmisen tekemiä rakenteita. Luovutetun Karjalan alueella on runsaasti paikkoja, joiden nimet viittaavat linnaan tai valvontaan. Erityisen paljon linna-nimiä on Vuoksen alueella ja Laatokan luoteisrannalla, jonka maisemalle korkeat ja jyrkät kalliot ovat tyypillisiä. Linnaan viittaava paikannimi on voitu antaa poikkeuksellisen korkealle, jylhälle, jyrkkärinteiselle tai vaikeapääsyiselle kalliolle, vaikka se ei koskaan ole toiminut linnana.
Karjalassa 40 muinaislinnaa
Arkeologi Pirjo Uinon mukaan luovutetun Karjalan alueelta tunnetaan yhteensä 40 muinaislinnaa. Luvussa ovat mukana vain kohteet, joissa on havaittavissa kivivalleja tai muita rakenteita, jotka todennäköisesti eivät ole syntyneet luonnollisesti. Näiden lisäksi epävarmoja tai vahvistamattomia muinaislinnoja on toiset nelisenkymmentä.
Mantereella sijaitsevat linnat ovat yleensä vaikeapääsyisellä kalliolla järven tai joen lähettyvillä. Jotkin linnat, kuten Viipurin linna, on perustettu pienille kalliosaarille. Sortavalan ja Kurkijoen alueen monet linnat sijaitsevat Laatokan saariston suurilla saarilla, joissa vesi muodostaa ainakin yhdelle sivulle luontaisen suojan.
Kivi- tai maavalleilla varustetut linnat on tulkittu puolustus- ja pakopaikoiksi yllätyshyökkäyksissä silloin, kun linnat sijaitsivat lähellä muinaista asutusta. Kauempana, yli kolmen kilometrin päässä sijainneet linnat eivät ole voineet toimia pakopaikkoina, katsoo Suomen muinaislinnoista väitellyt arkeologi Jussi-Pekka Taavitsainen. Hänen mukaansa niin sanotut kaukolinnat ovat voineet toimia joukkojen kokoamispaikkoina. Pirjo Uino pitää mahdollisena, että kaukolinnat ovat palvelleet myös organisoidun turkishankinnan tukikohtina, joissa arvokkaita turkiksia on voitu varastoida
Räisälän Tiurinlinna, Käkisalmen linna ja Viipurin linna eroavat linnavuorista asemansa ja käyttötarkoituksensa osalta. Ne sijaitsevat pienillä, matalilla saarilla ja niissä on todettu runsaasti löytöjä sisältävä kulttuurikerros sekä erilaisia rakenteita. Nämä paikat ovat toimineet kaupan ja käsityön keskuksina, joita on ollut tarpeen suojata varustuksin.
Useimpien Karjalan muinaislinnojen rakentamisajankohtaa ei pystytä määrittämään arkeologian keinoin, koska linnoista ei ole tehty ajoituksen mahdollistavia esinelöytöjä. Vaikka löytöjä olisikin, ei välttämättä tiedetä, milloin esineet ovat linnan alueelle joutuneet.
Karjan muinaislinnoilla ihmistoimintaa jo 700-1100 luvuilla
Pirjo Uino päättelee kuitenkin, että niillä Karjalan muinaislinnoilla, joista on tehty merovingi- tai viikinkiaikaisia löytöjä, on ollut ihmistoimintaa vuosina 700–1100 jaa. Tutkijoiden mukaan Länsi-Suomesta suuntautui muuttoliikettä Karjalaan noina vuosisatoina, ja mahdollisesti tulijat ovat tuoneet mukanaan myös ajatuksen linnoituksista.
Noina vuosisatoina Laatokan luoteisranta muodosti oman talousalueen, jonka väestöllä oli intressi puolustautua eri ryhmiä vastaan. Jo 700-luvun puolivälissä viikingit olivat asettuneet Laatokan eteläpuolelle Olhavanjoen varrelle Laatokanlinnaan eli Staraja Ladogaan ja harjoittivat sieltä käsin muun muassa turkiskauppaa karjalaisten kanssa. Pirjo Uino toteaa, että kaikki kauppiaat eivät liikkuneet rauhallisin aikein. Historiallisissa lähteissä on kirjoitettu Novgorodin ja Karjalan ja toisaalta Hämeen välisistä sotaretkistä 1100–1200-luvuilla. Novgorodin ja Ruotsin välinen valtataistelu kiihtyi 1200-luvulla.
Ruotsin ja Novgorodin välinen Pähkinäsaaren rauhansopimus vuodelta 1323 jakoi Kannaksen pituussuunnassa kahtia ja kielsi linnojen rakentamisen rajan kummallakin puolella. Uinon mukaan arkeologiset löydöt ja historialliset lähteet viittaavat siihen, että valtaosa Karjalan muinaislinnoista olisi varustettu vuosina 1100–1323, mutta linnojen käyttö on voinut jatkua myöhempinäkin aikoina.
Lähteet:
Pirjo Uino (1997): Ancient Karelia – Archaeological Studies. Muinais-Karjala – Arkeologisia tutkimuksia. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 104.
Pirjo Uino (1998): Luovutetun Karjalan muinaislinnoista. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 12.
