Sortavala, Käkisalmi ja Valamo matkailun vetovoima
Sotienvälisenä aikana Laatokan pohjoisrannasta muodostui yksi Suomen tunnetuimmista matkailualueista. Erityisesti Sortavala nousi kansainvälisesti tunnetuksi matkailukaupungiksi, jonka kautta kuljettiin niin Laatokan saaristoon, Valamon luostariin kuin Karjalan vaaramaisemiin. Samalla myös Käkisalmi eli omaa matkailullista nousukauttaan kylpyläkaupunkina ja Laatokan porttina.
Laatokan matkailun vetovoima perustui ainutlaatuiseen yhdistelmään ortodoksista kulttuuria, järviluontoa, saaristoa, höyrylaivaliikennettä sekä kansainvälisiä vaikutteita. Alue oli suomalaisille eksoottinen mutta samalla helposti saavutettava.
Rautatie ja höyrylaivat avasivat Karjalan matkailulle
Matkailun voimakas kasvu alkoi 1800-luvun lopulla liikenneyhteyksien kehittyessä. Vuonna 1893 valmistunut Karjalan rata yhdisti Sortavalan Viipuriin, Joensuuhun ja Pietariin. Junayhteys teki Laatokan Karjalasta ensimmäistä kertaa laajemman matkailijajoukon saavutettavan kohteen.
Rautatien rinnalla Laatokan höyrylaivaliikenne muodosti alueen matkailun selkärangan. Sortavalan satamasta lähtivät säännölliset laivavuorot Valamoon, Lahdenpohjaan ja Pitkärantaan. Höyrylaivat, kuten Valamon Luostari ja Aallokas, kuljettivat kesäisin suuria matkustajamääriä Laatokan ulapoilla.
Laatokan risteilyistä tuli matkailun symboli. Jo itse matkaa pidettiin elämyksenä: avarat ulapat, saariston kapeikot ja luostareiden kupolit muodostivat näkymän, jota matkailijat kuvailivat lähes ulkomaiseksi. Erityisen suosittuja olivat saaristoristeilyt Riekkalansaareen, Tulolansaareen ja Valamon saaristoon.
Sortavala – Laatokan matkailupääkaupunki
Sortavala kehittyi sotienvälisen Suomen moderneimmaksi matkailukaupungiksi. Kaupunki yhdisti karjalaisen kulttuurin, kansainvälisen ilmapiirin ja korkeatasoiset palvelut tavalla, joka oli poikkeuksellinen aikakauden Suomessa.
Matkailijoita palvelivat modernit hotellit, ravintolat ja matkustajakodit. Kaupungin tunnetuin majoitusliike oli arkkitehti Uno Ullbergin suunnittelema Seurahuone, joka valmistui vuonna 1908. Hotelli tarjosi ylellistä majoitusta, juhlasaleja ja ravintolapalveluita sekä toimi kaupungin seurapiirielämän keskuksena.
Sortavalassa toimi lisäksi useita matkustajakoteja ja täysihoitoloita. Kesävieraat hakeutuivat myös maaseudun huviloihin ja Laatokan saariston rauhaan. Alueen matkailijoihin kuului suomalaisen sivistyneistön lisäksi ulkomaisia matkailijoita ja pietarilaisia vieraita.
Matkailua kehitti aktiivisesti myös Suomen Matkailijayhdistys, joka julkaisi monikielisiä opaskirjoja, palkkasi oppaita ja rakensi matkailureittejä sekä näköalapaikkoja. Sortavalasta tuli samalla tärkein lähtöpiste Valamon-matkoille.
Valamon luostari – Laatokan tunnetuin nähtävyys
Valamon luostari oli koko Laatokan alueen tunnetuin matkailukohde ja yksi Suomen suosituimmista pyhiinvaelluspaikoista. Matka Sortavalasta Valamoon tehtiin höyrylaivalla, ja jo muutaman tunnin laivamatka Laatokan ulapalla oli osa kokemusta.
Luostari tarjosi matkailijoille majoitusta, ruokailua ja opastettuja kierroksia. Saariston kirkot, keljat, puutarhat ja munkkien elämäntapa tekivät suuren vaikutuksen matkailijoihin. Monille suomalaisille Valamo edusti samalla ikkunaa ortodoksiseen Karjalaan ja itäiseen hengelliseen kulttuuriin.
Suomen Matkailijayhdistys järjesti valmiita matkapaketteja, joihin sisältyivät junamatkat, laivakuljetukset sekä majoitus luostarissa. Valamosta tuli sekä uskonnollinen että kulttuurinen nähtävyys, jonka maine tunnettiin laajalti myös ulkomailla.
Laatokan luostareihin suuntautunut matkailu oli osa laajempaa Karjala-romantiikkaa, jossa matkailijat etsivät aitona pidettyä karjalaista kulttuuria, vanhoja perinteitä ja luonnon rauhaa.
Käkisalmi – kylpyläkaupunki Laatokan rannalla
Käkisalmi kehitti matkailua hieman erilaisesta lähtökohdasta kuin Sortavala. Kaupungin matkailu keskittyi pitkään Kalliosaaren kylpylaitokseen, joka perustettiin vuonna 1896.
Käkisalmen vahvuuksia olivat kaunis luonto, Vuoksen vesistö sekä suhteellisen hyvät yhteydet Pietariin. Kaupunki uskoi kylpylätoiminnan tuovan alueelle uusia matkailijoita ja investoi hankkeeseen huomattavia summia.
Kesäisin Käkisalmeen saapui kylpyvieraita niin Laatokan kuin Vuoksenkin suunnasta. Pietarista kuljettiin Laatokan höyrylaivoilla, joista tunnetuimpia olivat vitivalkoiset Konkordia ja Koitto. Suomesta matkustettiin Vuoksen reittiä pitkin Räisälän ja Kaarlahden kautta.
Aikalaiskuvaukset kertovat leppoisasta kesäkaupungista, jossa laivojen kannet täyttyivät päivänvarjoista ja monikielisestä seurustelusta. Matkailun ilmapiiri oli kuitenkin pienimuotoisempi kuin Sortavalassa, eikä Käkisalmi koskaan noussut yhtä suureksi kansainväliseksi matkailukeskukseksi.
Käkisalmen kehitystä rajoittivat pitkään puutteelliset liikenneyhteydet. Kauan odotettu rautatie valmistui vasta vuonna 1917, jolloin samalla myös vanhan kylpyläkulttuurin aika alkoi jo päättyä. Laatokan laivaliikenteen merkitys väheni vähitellen, ja matkailu muuttui uuden ajan liikenteen mukana.
Laatokan risteilyt ja matkailun lumous
Laatokan matkailun tärkeimpiä vetovoimatekijöitä olivat itse vesimatkat. Höyrylaivaristeilyt yhdistivät kaupungit, luostarit ja saariston toisiinsa tavalla, joka loi koko alueelle oman erityisen tunnelmansa.
Laivoilla matkustettiin paitsi Valamoon myös pienemmille saarille, kalastajakyliin ja Laatokan rannikkopitäjiin. Kesäiset risteilyt tarjosivat matkailijoille näkymiä karuihin kalliorantoihin, vehreisiin saariin ja Laatokan nopeasti vaihteleviin sääoloihin.
Matkailijoiden muistoissa Laatokka näyttäytyi lähes merellisenä maailmana – suurena ulappana, jonka sumut ja myrskyt tekivät vaikutuksen kaupunkilaisvieraisiin. Samalla sisäsaariston suojaiset salmet ja luostarien kellonsoitot loivat kokemuksen, jota pidettiin ainutlaatuisena koko Suomessa.
Lähteet:
Käkisalmen historia, Kuujo, Käkisalmi-säätiö 1958
Muistojemme Käkisalmi, Lyyli Ahonen (toim.)
