Rautatie toi teollisuuden ja matkailijat Laatokalle
Karjalan rataverkko oli ennen sotia Suomen tihein. Autonomian aikana rakennetut pääradat kulkivat Riihimäen ja Pietarin välillä sekä Viipurin ja Joensuun välillä. Karjalassa oli paljon myös pistoraiteita ja haararatoja.
Ratojen rakentamiselle oli lukuisia syitä, jotka liittyivät muun muassa talouteen, matkailuun ja maanpuolustukseen.
Riihimäen ja Pietarin välinen rata avattiin vuonna 1870. Sen pituus oli 371 kilometriä. Rataa oli rakentamassa yli 10 000 ihmistä. Suurina nälkävuosina rakennetun radan tekijöistä saattoi menehtyä vuodessa jopa 20 prosenttia.
Noin 340 kilometrin mittainen Karjalan rata Viipurista Antrean ja Sortavalan kautta Joensuuhun avattiin 1894. Viipurin ja Antrean väli oli avattu 1892 sekä Antrean ja Sortavalan väli vuotta myöhemmin. Suunnitteluvaiheessa ratalinjalle oli useita vaihtoehtoja – yksi niistä olisi kulkenut Käkisalmen kautta. Vuonna 1892 valmistui haararata Antreasta Imatralle.
Karjalan rataa jatkettiin Joensuusta Lieksaan vuonna 1910 ja Nurmekseen seuraavana vuonna. Vuokatin ja Nurmeksen välinen rata valmistui 1929. Savon rata oli rakennettu Kajaanista Kontiomäen risteysasemalle vuonna 1924.
Käkisalmi sai oman rautatieyhteyden vasta vuonna 1917, mikä hidasti kaupungin kehitystä. Käkisalmen rautatieliikenne kulki ennen sitä Hiitolan kautta, Hiitola oli Viipuri-Joensuun radan varrella.
Rataverkkoa laajennettiin myös Laatokan pohjoispuolella Raja-Karjalassa, mutta kehitys oli hidasta. Rata Pitkärannasta Salmin Uuksuun valmistui vasta vuonna 1934. Sitä olivat vaatineet kuntien lisäksi varsinkin metsä- ja kaivosteollisuus.
Karjalan radan tärkein risteysasema oli Kurkijoen pitäjässä sijainnut Elisenvaara. Sieltä lähti rata Viipuriin, Joensuuhun, Savonlinnaan ja Lappeenrantaan. Kolmen suunnan risteysasemia olivat Antrea, Hiitola, Tyrisevä, Matkaselkä ja Jänisjärvi.
Sortavalan voimakas kasvu oli alkanut 1890-luvun tienoilla radan ja seminaarin myötä. Sortavalasta on ratakilometrejä Helsinkiin 460, Pietariin 264 ja Joensuuhun 133.
Alkuun Viipurin ja Sortavalan väliä kulki vuorokaudessa kaksi junavuoroa molempiin suuntiin. Matka-aika oli noin seitsemän tuntia. Joensuuhun matka kesti viitisen tuntia.
Karjalan radan valmistuminen muutti Sortavalaa ja Laatokan Karjalaa perin pohjin. Alueen kasvu jatkui voimakkaana, talous kasvoi ja teollistuminen alkoi vahvana. Rata tarjosi niin viennille kuin tuonnillekin uusia mahdollisuuksia, kun nopeat junat korvasivat hidasta vesiliikennettä. Yksi seuraus radan valmistumisesta oli lukuisten meijereiden perustaminen ja voin viennin lisääntyminen. Se muutti myös Karjalan maataloutta. Rataa pitkin kulki myös kulttuurivaikutteita varsinkin Sortavalan seudulle, ja rata sitoi Laatokan Karjalan tiiviisti muuhun Suomeen.
Laatokan Karjalassa huomattiin hyvin juna- ja laivayhteyksien merkitys matkailulle. Jo 1800-luvun lopulla Sortavalassa vieraili paljon venäläisiä matkalla Valamoon. Suomesta matkailijoita houkuttelivat Valamon lisäksi Vakkosalmen puisto ja Kuhavuori sekä Laatokan saaristo. Sortavala oli pitkään myös portti Kalevalan laulumaille.
Itsenäistymisen myötä matkailun merkitys vain kasvoi, ja kaupunkiin perustettiin niin hotelleja kuin ravintoloitakin.
Karjalan ratojen käyttö päättyi 22.9.1944, kun Sortavalan asemalta lähti Suomen viimeinen evakkojuna.
