Ruskealan marmoria sanomalehdissä
Metsät ja vedet olivat Viipurin läänin ja Laatokan seudun tärkeimmät luonnonvarat, mutta myös mineraaleilla oli suuri merkitys.
Laatokan Karjalasta, Ruskealan louhokselta kuljetettiin kiveä Pietariin merkittäviin rakennuksiin 1700-luvun puolivälistä. Ruskealan marmoria on ainakin Iisakin kirkossa, Talvipalatsissa ja Eremitaasissa. Helsingissä kiveä on käytetty Yleisradion entisessä toimitalossa Kasarmintorin laidalla ja Säästöpankin rakennuksessa. Ruskealan lisäksi Laatokan rantamaila oli muitakin mineraaleja. Antreassa louhittiin graniittia. Kuparia ja tinaa louhittiin Pitkärannasta Laatokan rannan läheisyydestä. Vettä pitkin painavia mineraaleja oli helppo kuljettaa.
Ruskealan marmori oli tunnettua myös ulkomailla. Sitä lähetettiin Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1867.
Marmorin louhinta alkoi vuonna 1764. Vuonna 1792 todettiin kiven olevan ”walkeaa, harwasyistä talkkikiweä, paikottain punertawalle wälkkywää sekä musta juowaista ja pilkkuista”. Louhinta loppui 1980-luvun alussa. Nykyisin kaivos on suosittu matkailukohde.
Tässä sanomalehtien artikkeleja Ruskealan marmorista 1800-luvun lopulta.
Suomenlehti 3.2.1874
W:na 1761 laskettiin ensimäinen perustus Iisakin kirkolle, joka monien waiheiden perästä walmistui 1801, mutta häwisi, ja aljettiin uudelleen rakentaa w:na 1819, wihittiin 1859, waikka se wasta w:na 1864 oikein walmistui; se on ulkoapäin wuorattu Ruskealan marmorilla ja siihen käytetty kraniitikiwikin on Suomesta.
Tapio 21.3.1874
Wanhoja muistelmia Sawo-Karjalasta.
W:na 1792 lähetti Ruotsin hallitus taitavan ja kokeneen miehen, herra Rinman’in ”Ruotsin waltakunnan kaukaisimpiin maakuntiin”, Sawoon ja Karjalaan, ottamaan selwän siellä olewista asioista….
Wielä mainitsee hän (Rinman) marmorista, jota tuodaan Ruskealasta Wenäjän Karjalassa, että se on walkeaa, harwasyistä talkkikiweä, paikottain punertawalle wälkkywää sekä musta juowaista ja pilkkuista. Rinmannin käydessä marmorimurroksella siellä lohkottiin parast’aikaa kiwiä, 4—5 kyynärän pituisiksi ja 2—3 kyynärän leweiksi uutta kirkkoa warten Pietarissa. Kiwet wedettiin hewosilla lastauspaikalle, kolme peninkulmaa murroksesta, Laatokan rannalle sekä sieltä mertä myöten Pietariin.
Keski-Suomi 17.10.1874
Ruskealan marmori-louhos.
Koska Iisakin kirkkoa Pietarissa aiotaan korjauttaa ja sitä warten tarwitaan uutta marmori-kiweä Ruskealasta, mistä sitä ennenkin on mainitun kirkon rakentamiseen otettu, kuuluu Wenäjän sisäasiain-ministeristö pyytäneen Suomen senatilta että sanottu marmori-louhos, joka on Suomen waltion hallussa, joko annettaisiin arennille 12 wuodeksi taikka ikipäiwiksi luowutettaisiin Wenäjälle. Asia on paraikaa keskusteltawana senaatissa. (U. S.)
Suomalainen Wirallinen Lehti 30.10.1877
- T. kertoo että keis. senati on myöntänyt kuwanweistäjä Bottolle oikeuden ottaa Ruskealan marmorilouhoksesta Iisakin kirkon korjausta warten Pietarissa marmoria 1886 wuoden loppuun asti, yhteensä 60,000 neliö-arssinaa, Joka neliö arssinasta maksaa hra Botto Suomen kruunulle, jonka hallussa mainittu marmorilouhos on, 50 kopekkaa.
Ilmarinen 6.4.1886
Ruskealan kunta on anonut marmori murrostyön uudestaan aloittamista hätäaputyönä, waan lääninhallitus on hyljännyt anomuksen asianomaisen sikäläisen ruununwoudin esittämien syitten perustuksella.
Suomalainen Wirallinen Lehti 12.1.1891
Suomen marmorista (Laatokan pohjoispuolella olewasta Ruskealan pitäjästä) on, kuten tietty, Pietarin Iisakin- ynnä useat muutkin mainitun pääkaupungin komeat rakennukset tehty. Iisakinkirkko on kuitenkin jo kymmeniä wuosia ollut kesken-eräisenä puheena olewan rakennusaineen puutteesta. Jo seitsenkymmen-luwun alkupuolella kyseltiin senaatilta, eikö marmoria rakennuksen walmiiksi saattamista warten woisi saada Suomesta, ja wenäläiset wiranomaiset tekiwätkin, sittenkuin wastaus oli annettu, hankintasopimuksen parin urakoitsijan kanssa, joista toinen ei edes ryhtynytkään mihinkään töihin täällä Suomessa, ja toinen, jonkun aikaa louhittuaan ja sahattuaan marmoria Ruskealassa, selitti, ettei tämä marmori kelpaakaan siihen tarkoitukseen. Iisakinkirkon walmistustyöhön käytettiin sitte italialaista marmoria, mutta tämän uuden rakennusaineen karwa erosi siihen määrään ennen käytetystä tummemmasta Suomen marmorista, että tuon maanmainion katedralikirkon koko ulkomuoto oli sen kautta waarassa rumistua. Työ keskeytettiinkin sen tähden, mutta nyt taas on Iisakinkirkon walmiiksi rakentaminen tullut päiwän kysymykseksi. Wenäjän sisä-asiain ministeri on sen tähden Suomen senaatilta kysynyt, eikä Ruskealasta tahi jostakin muualta Suomesta woisi saada samannäköistä marmoria, josta Iisakinkirkko on rakennettu, ja eikö yksi tahi toinen laitos, ilmoittamaansa hintaa wastaan, woisi pitää huolta semmoisen marmorin hankkimisesta puheena olewaan tarkoitukseen. Tämän johdosta on, tietää Finl., senaatti käskenyt teollisuushallitusta lähettämään wuori-intendentin C. P. Solitanderin Ruskealaan tutkimaan, missä määrin siellä on marmoria saatawana, sekä ottamaan ja hiotuttamaan muutamia marmorijärkäleitä näytteeksi, jonka jälkeen teollisuushallituksen tulee wiipymättä antaa lausunto asiassa.
Karjalatar 26.7.1892
Marmoritutkimus.
Wuori-insinööri teollisuushallituksessa A. F. Tigerstedt läksi t. k. 20 p:nä, kertoo U. S. Ruskealaan tutkimaan sikäläisiä marmoriwuoria. Hänen tutkimuksensa tarkoituksena on saada selwille, missä määrin marmorikerrokset owat ehjiä ja aineeltaan muuten sellaisia, etteiwät ne ilman waikutuksesta murene. Tämä tutkimus tulee tapahtumaan meillä ennen siinä koettelemattomalla tawalla.
Niinkuin tiedetään, owat wuoremme ylimalkaan pinnalta halkeamia ja rakoja täynnä. Nämä rikkinäisyydet, joita useastikin on niin tiheässä, ettei wuoristamme ole helppo pinnalta saada isompia eheitä lohkareita, jommoisia kalliimmissa rakennustöissä sekä muistopatsaiden jaluskiwiä y. m. sellaista walmistettaissa tarwitaan, owat jäätyneen weden waikutuksesta wuosien kuluessa wuoriimme syntyneet. Usein eiwät mainitut halkeamat kuitenkaan ylety warsin sywälle, waan tapaa alempana ehjää kiweä. Myöskin Ruskealan marmoriwuoret owat päältä nähden hywästi rikkinäisiä, jopa niinkin, että marmorin ottaminen, joka siellä joku wuosikymmenen takaperin oli jo hywällä alulla Wenäjälle wientiä warten, sittemmin lakkasi niin tykkönään, että nykyään ainoastaan poltetaan joku määrä kalkkia entisille louhospaikoille kasaantuneista marmoriliuskoista. Marmori näet on lajiltaan kalkkikiweä, mutta paljon hienorakeisempaa, lujempaa ja rakennustyöhön kelpaawampaa, kuin mainittu kiwi.
Tiedon hankkiminen siitä, onko wuori sywemmältä ehyempää, kuin pinnalta, on tähän asti tapahtunut porausta ja ruutia käyttämällä. Sywemmälle tunkeminen tällä tawoin on kuitenkin sekä aikaa kuluttawaa että suuria kustannuksia kysywää työtä. Nyt on aijottu hankkia tämä tieto toisella keinolla. Wuorikaiwoksissa, joista särjetään malmeja, sattuu joskus niin, että malmi loppuu ihan tykkänään; joka taholla on wain kelpaamaton wuori wastassa. Näin käwi Orijärwen kuparikaiwoksessa, jonka työ sen tähden täytyi wuosikymmeniksi lakkauttaa, ja yhtä onnettomasti yritti käymään myöskin Pitkänrannan kuparikaiwoksessa. Mutta kumminkin kaiwoksen tulewaisuuden pelasti timanttipora. Tämä ase on koneella kierrettäwä pora, jolla woi hieroa wuoreen jopa satoja metriä pitkiä läpiä. Poran kärkeen istutetaan kiinni timantteja, jotka paremmin kuin teräs kestäwät kiwen kulutusta ja sitä hangatessaan nopeasti syöwät kiwen jäljen. Timanttipora on keskeltä onsi, jotenka sen sisään jääpi wuoresta sydänpuikko, minkä pora nostaa mukanaan näkysälle. Tästä sydänpuikosta sitten nähdään, mitä ja minkälaista ainetta ne wuorikerrokset owat, joiden läpi pora on tunkenut. Nyt toiwotaan että timanttiporan sydänpuikosta Ruskealassa woidaan nähdä, onko ja kuinka sywällä sikäläisissä wuorissa ehyttä ja muuten kelwollista marmoria olemassa.
Ajatus Ruskealan marmoriwuorien perinpohjaisesta tutkimisesta syntyi Pietarista toissa syksynä wirkatietä tänne tulleesta kysymyksestä, olisiko Isakin kirkon korjausta warten tarwittawaa marmoria Suomesta saatawana. Tämän tarpeen lisäkä arweltiin Wenäjänä olewan muitakin marmorin tarpeita. Kun tekeillä olewa Karjalan rautatie tulee käymään läheltä Ruskealan louhospaikkoja, tulisiwat sikäläiset marmoriwuoret, jos niistä wain saadaan isompia, eheitä kappaleita, saamaan edullisen kulkutien kaukaisemmillekin menekkipaikoille
Kotkan Sanomat 10.7.1894
— Tarkastusmatkalla Ruskealan marmorilouhoksiin yhtyi senaattori Ignatiuksen ja esittelijäsihteeri Fellmanin mukaan wuorihallituksen intendentti Solitander. Matkalla koetettanee m. m. ottaa selwää siitä, kannattaisiko jonkinmoisen kiskotien rakentaminen marmorin kuljettamiseksi Ruskealasta. — Wiip.
Kotkan Sanomat 10.7.1894
Ruskealan marmorilouhos.
Teollisuushallitus on senaattiin ilmoittanut, että marmorin lohkomista Ruskealan marmorilouhoksessa, joka pitkän, kalliin kuletuksen takia kolmen penikulman päähän Laatokan rannalle oli täytynyt lopettaa, koska Euroopan muista osista hywien kulkuneuwojen tähden woidaan saada marmoria paljoa halwemmalla hinnalla, nyt jälleen kun Karjalan rautatie on walmistumaisillaan woitaisiin edullisesti jatkaa ja saattaisi siitä ehkä tulla pysywäinen teollisuus, jonka wuoksi teollisuushallitus on ehdottanut että waltio, marmoriwuorten omistajana, antaisi niin pian kuin mahdollista toimittaa tutkimuksen ja tehdä kustannusarwion haararadasta wuorelle sekä että waltio omalla kustannuksellaan rakentaisi mainitun haararadan siinä tapauksessa että yksityinen henkilö eli yhtiö tarjoaisi takauksen siitä, että työtä tulisi jatkumaan suuremmassa määrin Tämän johdosta on senaatti käskenyt tie- ja wesirakennusten ylihallituksen tutkimaan haararadan rakentamista Karjalan radalta marmorilouhoksen läheisyyteen sekä tekemään yksinkertaisen haararadan kustannusehdotuksen. — P:ti.
Laatokka 4.10.1893
— Ruskealan marmorista rakennetaan parhaillaan portaita Sortawalan asemalle. Marmorista rakennetaan niin ikään portaat Matkaselän asemalla, jossa koko päärakennuksen sokkelikin on marmorista tehty.
Laatokka 11.7.1894
— Haararata Ruskealan marmorilouhokselle. Senaatille on teollisuushallitus esittänyt, että marmorin louhimista Ruskealan marmorilouhoksessa, jota siksi, että marmorin kuljetusta maitse Laatokan rannalle, enemmän kuin kolmen peninkulman matkan, ei ole woitu harjoittaa, koska marmoria muista osista Euroopaa parannettujen kulkulaitosten kautta saadaan paljoa huokeammalla, nyt kun Karjalan rata on walmistumaisillaan nähtäwästi woitaisiin paremmalla menestyksellä jälleen ruweta harjoittamaan ja woisi siitä muodostua tuottawa teollisuus, jonka wuoksi teollisuushallitus on ehdottanut, että waltio, marmorilouhoksen omistajana, niin pian kuin mahdollista ja koska töitä mainitulla radalla wielä jatketaan, antaisi tutkia ja tehdä kulunkiarwion haararadalle rautatiestä wuorelle saakka ja että waltio omalla kustannuksellaan rakennuttaisi mainitun haararadan siinä tapauksessa, että yksityinen henkilö tai yhtiö takaisi, että louhimista ruwettaisiin yhtämittaisesti ja suuremmassa määrässä harjoittamaan. Tämän johdosta on senaatti käskenyt tie -ja wesirakennusten ylihallitusta antamaan suunnata ja tutkia haararataa Karjalan radalta marmorilouhoksen lähimpään läheisyyteen sekä tekemään kulunkiarwion yksinkertaisen työradan rakentamisesta.
